keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kalusteasennukset saatettu loppuun

Kodinhoitohuoneen kalusteet tilattiin Pirkanmaan keittiökalustetukusta, kuten keittiön ja wc:n kalusteetkin. Runkoja kasailin olohuoneeseen odottelemaan jo kesäkuussa ennen meidän pienokaisen syntymää. Niitä päästiin vihdoin laittamaan paikoilleen elokuussa, kun alkoi olla jo kiire asentaa altaita putkaria ja sisäänmuuttoa varten. Ajateltiin, että riittää kunhan saadaan vesipiste ja tasot paikoilleen, yläkaappia ja muita seinustoja voisi tehdä sitten muuton jälkeen. Saatiin asennukset kuitenkin vähän sitä pidemmälle ennen muuttoa.

Kaapinrungot kiinnitettiin aika samaan malliin kuin keittiössäkin, ainoana erona oli se, että kodinhoitohuoneen kaapinrungoissa ei ollut sokkelia vaan niihin kiinnitettiin jalat. Jaloille ei ollut mitään valmiita paikkoja tai porauksia, vaan niiden kohdat piti suunnitella itse. Vähän päänvaivaa aiheutti sekin, kuinka taakse kaappien etureunasta jalat haluttiin. Haluttiinko siis, että ne näkyvät ihan kaapin etureunassa vai että ne ovat mahdollisimman takana piilossa. Päädyimme laittamaan jalat melko eteen, jottei näyttäisi siltä, että kaapit ovat kaatumassa eteenpäin jalkojen päältä. Isäntä kiinnitti rungot seinään kiinni ja asetti ne vaateriin, minä asensin laatikoiden liukukiskot ja aikaisemmin kasaamani laatikot paikoilleen.


Yläkaappien pohjaan jyrsittiin ura ledinauhan asennuskiskoja varten jo ennen kaappien paikalleen laittoa. Sitten taas seinälle oikeaan kohtaan tukipuu, ja kaapit sitä vasten paikoilleen.



Kodinhoitohuoneen tasoissa, kuten keittiönkin tasoissa oli mittavirheitä, ja ne käytettiin kertaalleen parin päivän korjausreissulla kalustetukussa. Takaisin ne tulivat sitten hiukan liian pieninä, mutta ei jaksettu enää alkaa säätämään vaan päätettiin täyttää reikä myöhemmin silikonilla. Tasojen sauman välisen silikonien laiton sekä tasojen kiinnittämisen jälkeen laitettiin altaan kohdalle paljon teippiä ja piirrettiin altaan vaatiman kolon ääriviivat. Tämän jälkeen kolon nurkkiin tehtiin poraukset, jotta kuviosahalla pääsi tekemään aukon sujuvasti kertavedolla. Altaan ja tason väliin piti laittaa silikonia, ja sitä varten isäntä ei heti poistanut kaikkia tason teippauksia, ja teki myös altaan päälle huolelliset suojaukset. Tuosta Tekan altaasta isäntä sanoi, että on ollut hänen asentamistaan altaista parhaimman tuntuinen. Erityisesti siis asennus- ja mitoitusohjeet olivat hyvin tehdyt.






Välitila piti laatoittaa ennen putkimiehen tuloa, koska hanan asennuksen jälkeen välitilassa työskentely olisi merkittävästi hankaloitunut. Meille tuli kodinhoitohuoneeseen Bauhausin Crystal Mix RST White -mosaiikkilaattaa. Lasimosaiikin kiinnitys suositellaan tehtäväksi jollakin vaalealla aineella, jotta kiinnitysaineen väri ei muuttaisi laatoituksen ulkonäköä kuultaessaan siitä läpi. Me teimme laatoituksen Cascon kaakeliliimalla. Tähän hommaan se oli oikein hyvää tavaraa, sillä laatat jäivät jämäkästi siihen kiinni, mutta työstöaika oli kuitenkin pitkä, jopa 40 minuuttia. Näin isossa tilassa mosaiikkien laatoittaminen oli kohtuullisen suoraviivaista, mutta päätöskohdissa sekä pistorasian ympärillä pienten laatanpalojen katkominen ja sommittelu oli työlästä. Saumaus piti tehdä osittain kahteen kertaan, kun isäntä jätti ensin rosterisiin paloihin suojamuovit, ajatellen että ei sitten tarvitse niitä paloja hinkata niin kauan puhtaaksi saumauksen jälkeen, kun ottaa vaan muovin pois päältä. Ihan järkevä ajatus sekin, mutta itse tuumasin, että muovit kyllä jäävät kiinni sauma-aineen kuivuessa, eikä sitten niitä saa enää helposti irti. Totesimme tämän pitävän paikkansa, kun kokeilimme irrottaa yhden muovin, eli se oli uponnut saumalaastin sisään. Poistimme kaikki muovit ja korjasimme rikkoutuneet saumaukset yhdessä, ja hyvä tuli.



Tässä välissä olin sitten saanut mittailtua kuraeteisen ja tilattua siihen sopivan kuramaton Rovamatolta. Hirveän hintaistahan tuo heidän mattonsa on, noin 140€/m2, mutta en ole löytänyt muita vastaavan kuramaton toimittajiakaan? Matto sopi aukkoon täydellisesti, ja isäntä oli huolellisella työllään saanut kurasyvennyksen tehtyä tismalleen oikeaan korkoonkin. Ainoa, mikä itseä jäi vähän harmittamaan, oli se että syvennyksen ja kuramaton alueesta tuli lopulta melko pieni. Tehdään sitten isompi "siihen seuraavaan taloon" :D




Kun ennen käyttöönottokatselmusta jäi vielä aikaa, niin isäntä asenteli myös korkeiden kaappien rungot paikoilleen. Keskimmäiseksi tuli pyykkikaappi kolmella korilla ja oikeanpuolimmaiseksi siivouskaappi, mutta ilman mitään perinteisiä siivoustarviketelineitä. Halusin kaappiin vain pari ulosvedettävää korkeaa laatikkoa, joihin saa pesuaineet pystyyn ja helposti käytettäväksi. Alas jäi tilaa vielä yhdelle pyykkikorille, jos joskus pääsee kerääntymään pyykkiä enemmänkin. Perinteistä imuria meillä ei tule olemaan käytössä, ja keskuspölynimurin putki säilytetään teknisessä tilassa, johon pääsee kodinhoitohuoneesta. Siivouslastat ja mopit mahtuvat pystyyn myös tekniseen tilaan tai sitten tuohon kuraeteisen ja korkeiden kaappien väliin jäävään pieneen aukkoon, johon ne löysivätkin tiensä ensin ihan vahingossa. Alhaalla kuvissa näkyykin jo, että kuraeteiseen on asennettu hana käsisuihkulla ja kurasyvennyksen yläpuolelle tuollainen ylähyllyllä varustettu pyyhekuivain.




Kodinhoitohuoneen kolmannella seinustalla on oviaukko pesuhuoneeseen ja sieltä saunaan. Tuohon aukkoon laitettiin satiinilasiovi, jotta pohjoisen puolella oleva pesuhuone saisi lisää luonnonvaloa kodinhoitohuoneesta. Tällä samalla seinustalla on yksi meidän raksa-ajan diy-virityksistä ja päänvaivoista eli pyykkikuilu. Täällä olen aikaisemmin näyttänyt kuilun rakenteen, nimittäin saimme itse väkerrettyä pyykkikuilun vaikka sen tulo ja lähtö olivat eri kohdissa ylä- ja alakerrassa. Nyt piti enää rakentaa pyykkikuilulle alastulokaappi sekä koteloida piiloon sen vieressä ollut radonputki.

Radonputken olisi yhtä hyvin voinut koteloida kipsilevyllä umpeen ennen tasoituksia, mutta jostain syystä ajateltiin silloin, että tehdään se mieluummin tässä kalustusvaiheessa kalustelevyllä. En ollut seuraamassa vierestä, miten isäntä tämän sai tehtyä noin siististi, varsinkin kun näkyviin ei saanut jäädä ruuveja, mutta sisäpuoleltakaan ei päässyt mistään ruuvaamaan. Tarvittiin kuitenkin piiloon laitettuja puutukia, liimaa ja kulmarautoja sekä vähän keskeliäisyyttä. Olisihan tuo kalustus tietenkin ollut hienompi, jos koteloa ei olisi ollenkaan tarvinnut tehdä, mutta putkien nyt vain täytyy kulkea jostakin.

Pyykkikuilun viereen tehtiin istumapenkki ikäänkuin pukeutumistilaksi pesuhuoneeseen mentäessä. Yläkaapeissa ja penkin vetolaatikoissa on tarkoitus säilyttää pyyhkeet, pefletit ja pesuainevarastot. Kaappien väliin jäävä tila on nyt jo paneloitu sisustuspaneelilla, mutta kirjoitan siitä sitten kun yläkaappien alle on asennettu led-spotitkin ja olen saanut kuvia otettua.


Pyykkikaapin pohjalle tulee pyykkikori. Kuvat jääneet jostain syystä vähän sumeiksi, kännykän kameran linssi ollut vissiin likainen.


Yläreunan ja katon väliin jäävä kolo menee umpeen kattolistan taakse. Näkyviin jäi vain kalusterungoista pari saumaa.

Pyykki tippuu yläkerran vaatehuoneesta alas
Ennen muuttoa meillä oli siis kodinhoitohuoneessa vain kaappien ja laatikoiden rungot sekä tasot paikoillaan. Muuton jälkeen meni vähän aikaa, että kodinhoitohuone pääsi tärkeysjärjestyksessä seuraavaksi, ja laatikot saivat etusarjansa. Kulmakaappiin teimme tavallisen hyllykaapin, mutta sen etusarjasta tehtiin samannäköinen kuin muistakin, eli ovessa on kaksi etusarjaa takapuolelta raudalla kiinni toisissaan, ja molemmissa on vetimet vaikka vain ylemmästä avataan ovi. Kulmakaapin etusarjan kiinnittämisen jälkeen huomattiin, että kulmassa jää valkoista kalusterunkoa näkyviin. Tästä oli ehkä ollut puhettakin jo kalusteiden tilausvaiheessa mutta ei nyt muisteta miten se oli tarkoitus peitellä, kun sitä ei tehtykään ihan samoin kuin keittiössä. Se siis on edelleenkin työn alla.

Nuo erikoisen väriset Caledonia-ovet alakaapeissa arveluttivat ensin, koska ne näyttivät erityisesti kuvissa riitelevän niin pahasti välitilan mosaiikin kanssa. Nyt kun niitä on katsellut "luonnossa"ja monenlaisessa valaistuksessa, silmä on tottunut ja oppinut rakastamaan tuota meidän vähän omalaatuista valintaamme. Kumpikaan materiaaleista ei ole niin raflaava luonnossa kuin näissä kuvissa, eli nämä vain pitäisi nähdä paikan päällä <3

Kuvista huomaa, että talossa jo asutaan

Kulmassa näkyy kalusterunkoa, ja se pitäisi peittää. Tässäkin näkyy elämää, eli pyykkiteline mahtuu kodinhoitohuoneeseen mukavasti ja silti on vielä tilaa vaihtaa vaippoja
Yläkaappien pohjaan tuli 12W/m lednauhaa työtasovaloksi. Nauhan asennuskiskossa on muovikansi, joka siroo valoa, mutta myös suojaa nauhaa kastumasta vesipisteen yllä. Alumiininen asennuskisko myös pitää nauhan viileämpänä, varsinkin kun työtasonauha on melko tehokasta ja voi hiukan lämmetä. Yläkaappien pohjaan oli nyt jyrsitty valmiiksi ura kiskolle, mutta runkojen reunakohdissa oli parin millin korkeusero verrattuna pohjaan, ja se väänsi asennuskiskoa koholle siitä kohden. Piti siis miltei kirjaimellisesti viilata pilkkua, eli paikoitellen veistellä uraan puukolla lisää tilaa. Asennuskiskot tilattiin edullisesti suoraan Kiinasta, noin 4€/metri. Ainoa huono puoli oli se, että kisko piti tilata 50cm pätkissä, ja se lisäsi vähän työn määrää asennukseen. Kiskot liimattiin jyrsityn uran pohjaan Cascon Superfix-liimamassalla pisteittäin niin että liimaa tuli runsaasti yhteen kohtaan, mutta ei yhtäjaksoisesti koko kiskon pituudelle.


Kisko lopetettiin päissä siististi reunan sisään
Wc:n kalusteet olivat talomme ainoat kalusteet, jotka tulivat valmiiksi kasattuina. Ne haluttiin helpomman siivoamisen vuoksi kiinnittää seinään. Kalusteiden takana oli harkkorakenteinen seinä, johon sai rungot tukevasti kiinni, mutta haastetta toi se, että takana kulki suihkujen putkia joihin ei tietenkään haluttu osua. Tarkkaan mittaillen ja suunnitellen isäntä onnistui välttämään vesiputket ja sai taustalevyyn leikattua paikat vessan vesi- ja viemäriputkille. Tasoon kolottiin taas paikka altaalle, tai wc:ssä lähinnä vesi- ja viemäriputkien läpiviennille, koska allas oli tason päälle tulevaa mallia. Viemäriputken isäntä asenteli itse paikoilleen, koska se vaati vähän sovittelua, jotta ylempi laatikko menee vielä kiinni. Putkimies sitten vain tarkisti viemärin samalla kun asensi hanan vessaan.



Altaan ja tason yhtymäkohdassa silikonit sekä myös tason takareunassa
Tuo meidän allasvalintamme on erityisesti miellyttänyt omaa silmää, mutta hanavalinta ei mennyt ihan nappiin. Vihaan yleensäkin sitä, jos hana on liian "takana" allasta, eli niin että juoksuputki ei tule altaan keskelle ja kädet ovat kiinni altaan takareunassa kun niitä pesee. Koitimme välttää sen valitsemalla hanan joka ns. ampuu vettä etuviistoon (Grohe Start). Vasta myöhemmin tajusimme, että altaamme on melko laakea, ja tuollaisella hanalla on pian vedet lasten sylissä kun he avaavat hanan täysille. Onneksi tämä pelko oli turha, eikä vesi pääse roiskumaan syliin vaikka hana olisi täysin auki. Mutta mikäli hanaa ei avaa täysille, niinkuin yleensä ei ole tarvettakaan, vesi valuukin suoraan alas eikä niin etuviistoon. Eli päädyimme kuitenkin tilanteeseen, jossa kädet osuvat altaan takareunaan, ja altaan ja hanan mitoitukset tuntuvat olevan väärät. No onneksi hanan voi joskus vaihtaa, jos tämä häiritsee jatkossakin.


Wc-pöntön asennuskaan ei mennyt aivan nappiin. Olimme alusta asti huomioineet myös kalustesuunnitelman wc-pöntön sijoittelussa. Olimme laskeneet pöntölle paikan keskitetysti, niin että pöntön molemmin puolin jää saman verran tilaa seinään ja kalusteisiin nähden. Ensimmäinen putkarimme kuitenkin tyri jo alkumetreillä mitaten pöntön paikan pieleen, eikä sitä saatu enää tarpeeksi korjattua, vaikka asia huomattiin ennen valua. Nyt olimme ostaneet siirtomansetin, jolla pönttöä olisi saanut vähän siirrettyä oikealle. Emme kuitenkaan olleet valvomassa asennusta, ja kommunikaatiossa tapahtui jokin katkos, kun mansetilla ei oltukaan siirretty pönttöä keskemmälle. Isännän mielestä näytti jopa siltä, että pönttö olisi siirtynyt mansetin avulla lisää väärään suuntaan. No siinä se nyt nököttää :) Pienihän tämäkin murhe lopulta on.


Wc:n viimeistelyyn kuuluivat vetimien sekä wc-paperitelineen asennus. Jälkimmäistäkin mallailtiin ihan testaamalla mistä sitä sontapaperia sitten olisi helppo ottaa, mutta lopulta sijainti määrittyi aika paljon sen mukaan, missä kohdin seinässä oli takana puuta. Vetimiksi valittiin bling blingiä, samoin kuin kattolamppuunkin. Viimeisimpänä vessaan on tehty valopeili IKEAn Godmorgon-peilistä itse hiekkapuhaltamalla. Tästä on tulossa ohjepostausta vähän myöhemmin. Oli kohtalaisen helppoa tehdä itse tuollainen 120x96cm valopeili noin 170€ hintaan. Vessasta puuttuu vielä yksi seinäkaappi, pyyhekoukut, ikkunan ja ovenpielen listoitukset sekä pari silikonisaumaa. Valmiista vessasta siis myös kuvia myöhemmin :)




Keittiössä kalusteasennukset olivat hyvällä mallilla jo kesäkuussa. Vihdoin elokuussa päästiin asentamaan kodinkoneita paikoilleen. Saarekkeen tasoon tehtiin kolo tuolle 80cm induktiokeittotasolle, joka nostettiin paikoilleen odottamaan sähköasentajaa. Liesituulettimen asennus meni onneksi suuremmitta ongelmitta, vaikka jännittikin oliko sille tarkoitettu ilmanvaihtoputki osattu tuoda juuri oikeaan paikkaan. Tässä kohtaa oli vain hyvin vähän säätövaraa.

Viemäriputkia sekä integroidun astianpesukoneen putkia varten allaskaapin pohjaan tehtiin ylijääneistä viemäriputkista läpivientikaulukset. Allaskaapin täytyy nimittäin olla silikonilla tiivistetty ns. tulva-altaaksi vuotojen varalta. Jotta astianpesukoneen putkia voidaan jatkossakin liikutella ja tarvittaessa korjata, ne piti saada vapaasti kulkevaksi. Viemäriputken ympärille saatiin hyvä ja riittävän korkea tiivistys tehtyä ilman että silikoni jämähdyttäisi itse putket yhteen paikkaan. Tämä tulva-allas oli yksi niistä asioista, joita rakennustarkastaja vilkaisi käyttöönottokatselmuksessa.





Kaikki keittiökoneet paikoillaan
Keittiössäkin laatoitettiin välitila ennen hanan asennusta samalla Cascon kaakeliliimalla. Laatta on ABL:n lasimosaiikki Crystal 8 Ice. Sen pinnassa on ihana helmiäiskiilto, aivan kuin simpukan sisällä. Itseäni on ainoastaan vähän pistänyt silmään, että mosaiikki on hieman vihertävämpi kuin odotin, jopa sen jälkeen kun nuo vihreät suojapaperit on poistettu tasolta. Se kuitenkin mielestäni sopii meidän keittiöön hyvin. Edes valkoiset saumat eivät huoleta, koska lähes kaikki ruoanlaitto keskittyy saarekkeelle eikä tälle tasolle.



Vetimet isäntä ehti asentaa vasta noin viikko muuton jälkeen. Oli kyllä aika haastavaa käyttää hidastavilla saranoilla varustettuja laatikoita ilman vetimiä, ja aina piti avata ensin alempi laatikko, jotta pääsi kiinni ylemmän laatikon reunaan. Vetimien asennukseen saimme asentajaystävältämme lainaan tuollaisen ammattilaisten asennusjigin, jolla pystyi erityisesti tavallisten kaapinovien nurkkaan tekemään todella helposti vetimien reiät. Isojen vetolaatikoiden keskelle joutui edelleen aika tarkasti mittailemaan rullamitalla jigin paikkaa, joten ihan vaikka lastulevystä ja laudanpätkästä saa tehtyä itselleen vastaavanlaisen asennusapuvälineen. Isäntä mittaili, poraili ja ruuvaili kaikkiaan 56 vedintä kalusteisiimme paikoilleen muuton jälkeisinä viikkoina.


Sitten oli keittiössä vuorossa enää sokkeleiden asennus. Olimme tilanneet keittiöön alumiinin värisestä välitilalevystä kaistaleet, mutta mallailtuamme niitä paikoilleen totesimme, että ne paistavat jotenkin aivan liian kirkkaan hopeisina lattianrajassa. Keittiökoneissammekin oleva rosterin sävy oli hiukan tummempi eikä sopinut sokkelilevyihin. Onneksemme alumiinilevyt olivat kaksipuoleisia, ja taustapuolella oli hyvin läheisesti kaapinoviemme kanssa samansävyistä tummaa alumiinia. Päädyimme laittamaan sen puolen näkyviin.

Meidän keittiömme runkoihin valittiin ihan tavalliset sokkelit, eli rungot seisovat omillaan eivätkä niihin kiinnitettävien erillisten jalkojen päällä. Tämä vaihtoehto oli mahdollinen, kun olimme todenneet lattiavalun olevan melko tasainen eikä suurta säätötarvetta ollut. Kaapinrunkojen paikoilleen asentaminen oli periaatteessa hiukan helpompaa, kun ne voitiin vain asetella vierekkäin eikä niiden seinään kiinnityksen ajaksi tarvittu mitään lisätuentoja. Tässä sokkelivaiheessa olisi ehkä ollut helpompaa kiinnittää sokkelilevy suoraan jalkoihin klipseillä, jos rungoilla olisi ollut jalat sokkelien sijasta. Nyt runkoihin piti ensin naulata kalustelevyt kiinni ja sen jälkeen liimata kalustelevyn päälle alumiinilevy. Sokkelin taakse ei pääse myöhemmin enää siististi käsiksi, vaan kiinnitykset pitää silloin repiä irti. Tosin astianpesukoneen puoleinen sokkelilevy kiinnitettiin paikoilleen magneeteilla, jotta sokkelin saa helposti ja siististi myöhemmin irti astianpesukoneen mahdollista huoltoa varten.

Sokkeleiden asentaminen oli melko hidasta, kun niihin piti mitoittaa ja kolota tuuletussäleikköjä kodinkoneiden kohdalle. Yhdelle puolelle meille tuli sokkeliin rikkaimuri eli keskuspölynimuriin yhteydessä oleva luukku, johon voi lastata ja imaista murusia lattialta suoraan. Imuri käynnistyy jalkakytkimellä luukusta. Luukku oli valkoinen, joten se maalattiin paukkupullolla harmaaksi ennen asennusta. Esittelen rikkaimurin myöhemmin samalla kun kerron keskuspölynimurin asennuksesta.

Tässä vaalea alumiinilevy häiritsi omaa silmää, ei sopinut keittiöön




Sitten vielä viimeisteltiin kaapistot led-nauhoilla, eli asennuskiskot samalla periaatteella yläkaappien pohjaan ja etureunaan jotta työskentelyvalo sijoittuisi suurinpiirtein tason keskelle. Meillä kaapinovet on tehty runkoja pidemmiksi, jotta ne voidaan avata vetimettömästi. Ledinauhan valo kajastaa takaa kivasti. Kaappien yläpuolen nauhakin on asennettu, mutta kuvat vielä ottamatta, kun keittiö on niin harvoin siisti :D Onkin tarkoitus esitellä talomme tilat vielä valmiissa ja sisustetussa muodossaan myöhemmin blogissa.




Talomme on saanut jo ensimmäisen juhlansakin. Juhlimme pari viikkoa sitten perheen kesken vauvamme nimijuhlia ja samalla talon tupaantuliaisia, vaikkei kaikki olekaan valmista. Meillä perheen keskenkin tarkoittaa pariakymmentä henkilöä, kun minulla on siskoja ja lapsillamme niin monta serkkua. Oli ihanaa, kun pöydän ääreen mahtui kerrankin 10 henkilöä kerrallaan. Keittiössä oli tilavaa kokkailla, parillekymmenelle henkilölle teki helposti pihviaterian, kun oli kaksi uunia käytössä ja saarekkeesta muodostui juuri sopivan kokoinen tarjoilupöytä. Ainoa harmillinen asia on se, että tiskit ja ruoanlaiton sotkut näkyvät juhlan aikana kaikille vieraille, kun keittiö on samassa tilassa. On kuitenkin ihanaa, että ei enää tarvitse eristäytyä muista keittiössä hääräillessään. Hyvällä etukäteissuunnittelulla sitä juhlan aikaista sotkuakin voi vähentää, ja siinä yritän kehittyä jatkossa. Yksi ihanimmista asioista tässä uudessa kodissa ja juhlien järjestämisessä oli se, että minulla oli vihdoin jälleen aikaa ja mahdollisuus leipoa! Kakkujen tekeminen on yksi lempiharrastuksistani, ja luulenpa että jatkossa pidän jonkinlaista kakkublogia kunhan tämä rakentaminen oikeasti päättyy.






Viime viikko meni ihan vaan kotona ollessa, eikä rakennettu yhtään mitään. Eilen saatiin kattoon kaksi lamppua, ja käytiin sitten perheen kesken kaupassa. Että voikin tuntua luksukselta käydä yhdessä kauppaostoksilla, kun käytännössä kahteen vuoteen ei ole voinut tuhlata siihen kahden ihmisen aikaa, minkä joku voisi tehdä yksin lasten kanssa! Tältäkö se onni tuntuu? <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...