Teimme itse nurkkauksen tasoitustyöt Preston tasoitteilla. Saumoihin tuli saumanauhat, ja ruuvinkannat käytiin yksitellen läpi tasoitteella. Tasoitettuja kohtia varottiin jättämästä yhtään kukkuraiseksi, jotta niiden hiominen ei käynyt liian työlääksi. Tasoite kuivuu kylläkin hiukan kasaan, niin että ruuvinkannat olivat ensimmäisen kierroksen jälkeen kuopalla. Niinpä ne tasoitettiin toiseen kertaan, ja osa vielä kolmanteen kertaan. Toisen tasoitekierroksen jälkeen maalattiin seinä pohjamaalilla, jolloin saimme huonoiten tasoitetut kohdat näkyviin.
![]() |
| Katon hiomista jatkovarrella |
![]() |
| Pohjamaalausta |
![]() |
| Pariin kertaan pohjamaalattu nurkkaus |
Kun nurkkaus alkoi olemaan valmis, pyysimme maalämpöpumpun toimitusta. Törmäsimme silloin ehkä rakennusalan pohjanoteeraukseen kuljetusten toimimattomuudessa. Olimme raksalta yhden päivän pois, ja seuraavana päivänä kun menimme talolle, pihalla seisoi yli 5000 euron maalämpöpumppumme yksinään, eikä kukaan ollut ilmoittanut että se on toimitettu! Emme tienneet, oliko pumppu ollut pihalla jo yli vuorokauden vaiko tuotu vasta samana päivänä kun se havaittiin. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä! No pahvilaatikko oli kuitenkin kuiva, ja pumppu vaikutti olevan kunnossa. Seuraavaksi sitten piti lähteä miettimään miten tuo 250kg painava hirvitys saataisiin sisälle.
Isäntä ja appiukko saivat onneksi apua ystävällisestä naapuristamme, suuret kiitokset vielä! Naapurin loistava idea oli hakea pumpulle tukea kuormaliinoista. Liina kiinnitettiin katon koolauksiin, ja pumppua lopulta keksittiin hintata sisään kuormaliinan ja vinssin avulla vähitellen kiristäen ja nokkakärryillä avustaen. Oviaukkoon piti operaatiota varten rakentaa ramppi. Pumppua oli kaksi miestä työntämässä takaapäin, ja isäntä kolmantena otti valokuvia ;) Kun sitten pumppu saatiin oviaukosta sisään, voitiin taas keskittyä nurkkauksen työstämiseen.
Seuraavaksi oli ohjelmassa lattian maalaaminen epoksimaalilla. Tässä käytimme Temafloor 150 -maalia, joka sopii kovan rasituksenkin tiloihin. Ennen epoksimaalausta alanurkat tiivistettiin polyuretaanimassalla. Aivan huoneen nurkissa, varsinkin putkien ympärillä betonivalu jää herkästi hiukan epätasaiseksi ja muodostuu pieniä kuoppia. Polyuretaanimassalla saatiin nämäkin tasaiseksi. Alapuolen kuvassa tuo massa näkyy mustana nurkissa. Isäntä myös teippasi valmiiksi alueen, johon epoksia aiottiin nyt tällä erää maalata. Tuo alue puhdistettiin huolella, ja huonetta alettiin lämmittämään kahdella puhaltimella niin että oviaukkokin tukittiin. Tämä siksi, että betonilattia piti saada lämpenemään, sillä maalattavan pinnan tuli olla yli +15'C. Ilmat lähentelivät silloin pakkasta eikä lattiassa tietenkään ollut vielä lämmitys kiertämässä.
Epoksimaali on kaksikomponenttista, eli ainekset täytyy yhdistellä ennen maalaamista. Sen lisäksi maaliin laitetaan ohennetta, ja nämä suhteet on tarkoin määritelty ohjeissa. Lattian maalaaminen aloitettiin ensin reilusti ohennetulla maalilla, eli sillä tehtiin pohjustuskerros. Lattialle kaadettiin maalia ja se levitettiin metallilastalla. Tässä voisi käyttää myös maalitelaa, jos alue olisi kerralla suurempi. Epoksimaalauksen työvälineet vain tahtovat olla kertakäyttöisiä, kun epoksimaali kuivuu kivikovaksi, eikä meillä ollut mitään ihmemyrkkyjä, joilla puhdistaa välineitä samantien.
Jo pohjustuskerrosvaiheessa on tärkeää käydä alue läpi piikkitelalla, joka puhkoo ilmakuplia ja varmistaa, että maali pääsee paremmin pinnan huokosiin. Mikäli kuplia tässä vaiheessa jää maalipintaan, niitä ei enää myöhemmin saada pois ja lopullinen pintakin on kuplainen. Nostimme epoksia hiukan seinälle, mutta käytimme senkin rajauksessa maalarinteippiä. Tässä kannattaisi ehdottomasti käyttää jotain sellaista teippiä, joka on nimenomaan tarkoitettu rajaamiseen, sillä maali tunkeutui maalarinteipin alle, jättäen reunan ruman epätasaiseksi. Oli kyllä hyvä, että isäntä sai harjoitella tasoitusta ja epoksimaalausta tällaisessa nurkassa, joka jää lähes kokonaan piiloon. Nyt koko harrastetilan pintojen tekemisessä osataan välttää pahimpia mokia.
![]() |
| Halpismallin piikkitela Biltemasta |
![]() |
| Nurkassa polyuretaanimassa, joka on myös maalattavaa |
![]() |
| Ilmakuplia epoksissa |
![]() |
| Asentajan tarvikearsenaalia |
Kun sähköurakoitsija pääsi kytkemään pumppuun sähköt, huomattiin että pumppu ei lähde siltikään käyntiin. Asentajalta kysyttiin asiasta, kun hänet saatiin toisena päivänä kiinni. Ilmeni että ulkoilma-anturi puuttui vielä. Tämäkin anturi tarvitsi sähköurakoitsijaa, joka ei juuri siihen tilanteeseen päässyt sinkoamaan taas meidän raksalle. Kun anturi oli asennettu, yritettiin uudelleen pumpun käynnistystä. Tällä kertaa pumppu valitti häiriötä, ja asentajalta kysyttäessä asiasta tuli ilmi, että pumppua piti vielä "parametroida ja ilmata käynnistyksen yhteydessä" tai jotain muuta vastaavaa. Odottelimme tällä kertaa nelisen päivää, koska tämä parametrointi tapahtuisi, ja lopulta yhtenä päivänä raksalle mentäessä pumppu oli käynnissä. Pitkä matka tähän oli, mutta vihdoinkin päästään vähentämään raksalämmittimiä ja hyödyntämään 190m syvyydestä maan alta tulevaa (edullista) lämpöä.
Edellisen postauksen jälkeen oli tullut täyteen 70 000 sivunäytön raja. Kiitos teille lukijoille, jotka vielä olette mukana seuraamassa projektimme etenemistä, vaikka projekti on jo kestänyt melko kauan, ja postaustahtikin on lähiaikoina hidastunut. Taitaa olla pientä kisa- ja kaamosväsymystä ilmassa. Seuraavaksi koitan raportoida sisätöiden muusta hyvästä edistyksestä, joka heijastuu ainakin budjettiin. Vielä joku aika sitten näytti, että talon kustannukset olisivat jäämässä pari tuhatta euroa alle budjetin, mutta se on nyt onnistuttu kuromaan umpeen tuhlailemalla tuo yli jäävä raha asentajan palkkoihin :) Valmiusastetodistuksenkin saimme tällä viikolla, kun tili alkoi olla kuivana ja pankista piti pyytää rahaa. Tällä hetkellä talo on noin 69% valmis, jes!










































