Terveiset sairaalasta

Raksahommat ovat viimeisen kahden viikon ajan olleet täydessä seisakissa, sillä me olemme viettäneet lähes kaiken aikamme sairaalassa.

Vauva syntyi jo melkein kaksi viikkoa sitten. Saimme hankalan ja pitkän synnytyksen päätteeksi rotevan yli 4,3kg ja 56cm pojan, joka on valloittava unelmien täyttymys <3 Päivän ikäisenä hän kuitenkin väsähti totaalisesti ja joutui tulehduksen vuoksi lasten tarkkailuosastolle hoitoon ja nenämahaletkulla syötettäväksi. Vietimme viikon päivät hoitaen häntä sairaalassa, itkien yöllä kotona ikävää ja pumpaten vauvalle maitoannoksia yöeväiksi. Esikoiselle oli vaikea yrittää selittää, että hän on edelleen yhtä rakas kuin ennenkin, mutta äiti itkee koska on ikävä vauvaa, joka on sairaalassa. Tuo viikko oli varmasti yksi elämämme itkuisimmista ja raskaimmista, enkä voi kuvitellakaan miten raskasta on niillä, joiden vauva joutuu olemaan osastolla viikkokausia tai jopa kuukausia.

Kun vauva pääsi kotiin kahdeksan päivän iässä, nousi minulle itselle seuraavana yönä korkea kuume ja verenpaineet romahtivat. Jouduin aika huonossa kunnossa sairaalahoitoon yli 300 tulehdusarvoilla. Ei voi kuin hämmästellä, kuinka keho oli säästellyt oireiden näyttämistä, kunnes vauva oli tarpeeksi tervehtynyt päästäkseen kotiin. Melko ironista oli, että katsoimme koko perheen kesken vauvan "kotiintulojuhlissa" elokuvan Yösyöttö. Yksinhuoltajaisä tuli tuosta meidänkin isännästä sen illan jälkeen, mutta onneksi ei ainakaan vielä lopullisesti. 

Nyt siis täällä sairastellaan synnytyksen jälkiongelmia sairaalassa viidettä päivää, ja vasta tänään on päästy alle 300 tulehdusarvoihin. Näyttäisi tällä hetkellä siltä, että oikea hoito on löytynyt ja parin päivän päästä voisi päästä kotiin. Ainakin toivon kovasti niin, nimittäin kaksi viikkoa sitten synnyttäneenä äitinä koen todella luonnottomaksi olon ilman vauvaa.

Nämä meidän pari sairaalaviikkoa yhdistettynä uuden vauvan hoitamiseen ovat vieneet niin pahasti mehut koko perheestä, että päätimme pyytää asentajaystävämme taas talollemme töihin. Budjetti tulee tästä rakennuttamisesta ylittymään entisestään, mutta tässä kohtaa vaakakupissa painaa aika kovasti se, että pääsisimme nyt nelihenkisenä perheenä pian muuttamaan taloon ja aloittamaan näistä parista rakennusvuodesta eheytymisen. Asentajaystävämme vihjasi kyllä melko suoraan, että heinäkuussa muutosta on turha haaveilla, vaikka hän tekisi pari viikkoakin talolla töitä. Tähän ajatukseen täytyy vielä totutella, nimittäin niin kovasti harmittaa, kun talo ei tunnu valmistuvan ikinä. 

Talolla pääsisi asentamaan yläkerran laminaatteja ja sen jälkeen väliovia sekä jalkalistoja. Meidän tarvitsisi vain saada hankittua alusmateriaali ja kannettua tarvikkeita yläkertaan valmiiksi, niin asentaja pääsisi hommiin. Sähköasennuksetkin olisi mahdollista tehdä yläkerrassa jo valmiiksi kylpyhuonetta lukuunottamatta. Nyt isäntä on käynyt raksalla parina päivänä vastaanottamassa tavarantoimituksia. Muun muassa portaat ovat saapuneet, mutta asennuspäivää ei ole vielä sovittu, eikä niiden lasiosista kyllä ole mitään tietoa.

Omatoimirakentajana kaikki tällaiset elämän hankaluudet tuntuvat moninkertaiselta, kun koko ajan takaraivolla raksuttaa, että "meillä on se talo kesken ja se olisi pakko tehdä loppuun, enkä enää jaksa! Miten tästä nyt selvitään?" Silloin kun paineet tuntuvat kasvavan liian suuriksi, saan helpotusta musiikista tai lähinnä lyriikoista. Yleensä kuuntelen sellaisia kappaleita, jotka voimaannuttavat (en oikein tiedä rakastanko vai vihaanko tuota termiä) eli muistuttavat omista vahvuuksistani ja tsemppaavat yrittämään aina enemmän. Tässä nykyisessä tilanteessa minulle parhaiten voimaa tuovat kappaleet, jotka muistuttavat ympärillä olevasta turvaverkosta ja varsinkin omasta rakkaasta puolisosta, joka on parhain mahdollinen laturi omille akuilleni. 

Tähän loppuun voisin laittaa otteet parista minulle tärkeästä kappaleesta, jotka kuvaavat aika hyvin tuntemuksiani viimeisen kahden viikon ajalta. Ties vaikka lukijoissa olisi myös kanssani samanhenkisiä ihmisiä, jotka löytäisivät näistä voimaa. Kappaleet pääsee kuuntelemaan linkistä. Toivottavasti pääsen lähiaikoina raportoimaan omasta kotiinpääsystä ja sellaisesta raksaedistyksestä, jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin avata kukkaron nyörit. 

Sometimes I feel like

I've never been nothing but tired

And I'll be working

Till the day I expire

Sometimes I lay down

No more can I do

But then I go on again

Because you ask me to

Some days I look down

Afraid I will fall

And though the sun shines

I see nothing at all

Then I hear your sweet voice, oh

Oh, come and then go, come and then go

Telling me softly

You love me so

Patty Griffin - Up To The Mountain

"'Cause there is no guarantee

That this life is easy

Yeah when my world is falling apart

When there's no light

To break up the dark

That's when I, I

I look at you

When the waves are flooding the shore

And I can't find my way home anymore

That's when I, I

I look at you"

Miley Cyrus - When I Look At You