maanantai 25. kesäkuuta 2018

Terveiset sairaalasta

Raksahommat ovat viimeisen kahden viikon ajan olleet täydessä seisakissa, sillä me olemme viettäneet lähes kaiken aikamme sairaalassa.

Vauva syntyi jo melkein kaksi viikkoa sitten. Saimme hankalan ja pitkän synnytyksen päätteeksi rotevan yli 4,3kg ja 56cm pojan, joka on valloittava unelmien täyttymys <3 Päivän ikäisenä hän kuitenkin väsähti totaalisesti ja joutui tulehduksen vuoksi lasten tarkkailuosastolle hoitoon ja nenämahaletkulla syötettäväksi. Vietimme viikon päivät hoitaen häntä sairaalassa, itkien yöllä kotona ikävää ja pumpaten vauvalle maitoannoksia yöeväiksi. Esikoiselle oli vaikea yrittää selittää, että hän on edelleen yhtä rakas kuin ennenkin, mutta äiti itkee koska on ikävä vauvaa, joka on sairaalassa. Tuo viikko oli varmasti yksi elämämme itkuisimmista ja raskaimmista, enkä voi kuvitellakaan miten raskasta on niillä, joiden vauva joutuu olemaan osastolla viikkokausia tai jopa kuukausia.


Kun vauva pääsi kotiin kahdeksan päivän iässä, nousi minulle itselle seuraavana yönä korkea kuume ja verenpaineet romahtivat. Jouduin aika huonossa kunnossa sairaalahoitoon yli 300 tulehdusarvoilla. Ei voi kuin hämmästellä, kuinka keho oli säästellyt oireiden näyttämistä, kunnes vauva oli tarpeeksi tervehtynyt päästäkseen kotiin. Melko ironista oli, että katsoimme koko perheen kesken vauvan "kotiintulojuhlissa" elokuvan Yösyöttö. Yksinhuoltajaisä tuli tuosta meidänkin isännästä sen illan jälkeen, mutta onneksi ei ainakaan vielä lopullisesti. 


Nyt siis täällä sairastellaan synnytyksen jälkiongelmia sairaalassa viidettä päivää, ja vasta tänään on päästy alle 300 tulehdusarvoihin. Näyttäisi tällä hetkellä siltä, että oikea hoito on löytynyt ja parin päivän päästä voisi päästä kotiin. Ainakin toivon kovasti niin, nimittäin kaksi viikkoa sitten synnyttäneenä äitinä koen todella luonnottomaksi olon ilman vauvaa.


Nämä meidän pari sairaalaviikkoa yhdistettynä uuden vauvan hoitamiseen ovat vieneet niin pahasti mehut koko perheestä, että päätimme pyytää asentajaystävämme taas talollemme töihin. Budjetti tulee tästä rakennuttamisesta ylittymään entisestään, mutta tässä kohtaa vaakakupissa painaa aika kovasti se, että pääsisimme nyt nelihenkisenä perheenä pian muuttamaan taloon ja aloittamaan näistä parista rakennusvuodesta eheytymisen. Asentajaystävämme vihjasi kyllä melko suoraan, että heinäkuussa muutosta on turha haaveilla, vaikka hän tekisi pari viikkoakin talolla töitä. Tähän ajatukseen täytyy vielä totutella, nimittäin niin kovasti harmittaa, kun talo ei tunnu valmistuvan ikinä. 

Talolla pääsisi asentamaan yläkerran laminaatteja ja sen jälkeen väliovia sekä jalkalistoja. Meidän tarvitsisi vain saada hankittua alusmateriaali ja kannettua tarvikkeita yläkertaan valmiiksi, niin asentaja pääsisi hommiin. Sähköasennuksetkin olisi mahdollista tehdä yläkerrassa jo valmiiksi kylpyhuonetta lukuunottamatta. Nyt isäntä on käynyt raksalla parina päivänä vastaanottamassa tavarantoimituksia. Muun muassa portaat ovat saapuneet, mutta asennuspäivää ei ole vielä sovittu, eikä niiden lasiosista kyllä ole mitään tietoa.


Omatoimirakentajana kaikki tällaiset elämän hankaluudet tuntuvat moninkertaiselta, kun koko ajan takaraivolla raksuttaa, että "meillä on se talo kesken ja se olisi pakko tehdä loppuun, enkä enää jaksa! Miten tästä nyt selvitään?" Silloin kun paineet tuntuvat kasvavan liian suuriksi, saan helpotusta musiikista tai lähinnä lyriikoista. Yleensä kuuntelen sellaisia kappaleita, jotka voimaannuttavat (en oikein tiedä rakastanko vai vihaanko tuota termiä) eli muistuttavat omista vahvuuksistani ja tsemppaavat yrittämään aina enemmän. Tässä nykyisessä tilanteessa minulle parhaiten voimaa tuovat kappaleet, jotka muistuttavat ympärillä olevasta turvaverkosta ja varsinkin omasta rakkaasta puolisosta, joka on parhain mahdollinen laturi omille akuilleni. 

Tähän loppuun voisin laittaa otteet parista minulle tärkeästä kappaleesta, jotka kuvaavat aika hyvin tuntemuksiani viimeisen kahden viikon ajalta. Ties vaikka lukijoissa olisi myös kanssani samanhenkisiä ihmisiä, jotka löytäisivät näistä voimaa. Kappaleet pääsee kuuntelemaan linkistä. Toivottavasti pääsen lähiaikoina raportoimaan omasta kotiinpääsystä ja sellaisesta raksaedistyksestä, jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin avata kukkaron nyörit. 

Sometimes I feel like
I've never been nothing but tired
And I'll be working
Till the day I expire
Sometimes I lay down
No more can I do
But then I go on again
Because you ask me to

Some days I look down
Afraid I will fall
And though the sun shines
I see nothing at all
Then I hear your sweet voice, oh
Oh, come and then go, come and then go
Telling me softly
You love me so

"'Cause there is no guarantee
That this life is easy

Yeah when my world is falling apart
When there's no light
To break up the dark
That's when I, I
I look at you

When the waves are flooding the shore
And I can't find my way home anymore
That's when I, I
I look at you"

10 kommenttia:

  1. Onnea pienestä ja paljon paljon voimia sairaala-aikaan. Toivottavasti pian pääset kotiin! Päivä kerrallaan eteenpäin, yrittäkää olla murehtimatta taloa, sinun ja vauvan terveys on tärkeintä ja perheen hyvinvointi.

    Kyllä se talo valmistuu, kuukausi tai kaksi tai kolme ei pitkässä juoksussa merkitse mitään vaikka nyt tuntuisi että talo ei etene.

    Voisinpa lähettää näin virtuaalisesti voimia. Tiedän tunteen, kun joutuu olemaan erossa vauvasta, se ja sairaala-arki on jo yksistään tosi raskasta, saati sitten että on raksahommat vielä siinä ohessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimaa on virtuaalisesti vastaanotettu! Kiitos siis lämpimistä sanoista, ne oli ihana lukea täällä sairaalasängyn pohjalla <3

      Poista
  2. Hirmuisesti onnea pienestä ihanuudesta! <3 Ikäviä vastoinkäymisiä ollut teillä tässä vauva-arjen alussa, mutta ne ovat toivottavasti pian jo takana päin. Toivon sinulle pikaista paranemista ja ihania hetkiä uuden vauvan ja koko perheen kanssa kun pääset toivottavasti pian jo kotiin!

    Talo valmistuu aikanaan ja kymmenen vuoden päästä kuukausi sinne tai tänne ei tunnu missään. :) Toki kaiken toivoisi valmistuvan pian, että pääsisi omaan kotiin muuttamaan mahdollisimman pian. Teillä on hommat jo hyvässä vaiheessa, toivottavasti lopun aikataulut lutviutuvat ja pääsette pian viettämään ihanaa perhe-elämää uudessa ihanassa kodissa!

    Tsemppiä ja hyviä vointeja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät kiitokset tsempeistä <3 Kieltämättä tämä pariviikkoinen on taas korostanut elämän tärkeysjärjestyksiä, ja yhdessäolo perheen kanssa tuntuu niin hyvältä että sillä ei taida olla väliä onko se väliaikaisessa asunnossa vai talossa. Jos kyse on siis kuitenkin vain kuukaudesta tai kahdesta.

      Poista
  3. Lämpimät onnittelut uudesta perheenjäsenestä ja pikaista paranemista sekä voimia arkeen!
    Talo valmistuu kun valmistuu, ja budjetin ylityskin on vain lukuja tiliotteessa, tärkempää on ettei kenelläkään lopu voimat täysin kesken. Päivä kerrallaan eteenpäin tehden sen minkä jaksaa ja se muuttopäivä koittaa ennen kuin huomaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tästä tuli hyvä mieli ja luottamusta siihen, että ollaan tehty oikea valinta palkata apuvoimia :)

      Poista
  4. Paljon paljon onnea pienestä (tai ei niin pienestä :) ) nyytistä! Ja tsemppiä kovasti,kyllä se talo siellä odottaa rakentajaansa vielä vähän aikaan pidempäänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja tsempeistä, ne auttavat jaksamaan vielä vähän matkaa talon valmiiksi asti :)

      Poista
  5. Valtavat onnittelut ja tsemppiä! Talo valmistuu varmasti, nyt vain asiat tärkeysjärjestykseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Kyllä se tästä taas lähtee, tänään asentaja alkaa laittaa laminaattia.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...