Poimintoja Porin asuntomessuilta

Lähdettiin tänäkin vuonna käymään asuntomessuilla, vaikka talo alkaa olla niin loppusuoralla, että miltei kaikki valinnat ja ostokset on jo lyöty lukkoon. Vähän jopa jännitti, tuleeko messuista vain paha mieli, kun näkee toinen toistaan hienompia ideoita, joita ei itse enää ehdi ottamaan käyttöön. Osittain pelkoni kävikin toteen, nimittäin messut saivat minut harmittelemaan, ettei meille tullut yhtään hienoa moniväristä struktuuriseinää tai todella näyttävää ja värikästä tapettiseinää. Tapettivalinnoissa oma uskallus ei riittänyt ottamaan jotakin todella näyttävää tapettia, ja maalaustaidot tai teettämistä ajatellen budjetti eivät venyneet spektaakkelimaiseen Tunto Hieno -seinään. Sellaisia oli useammassakin asuntomessukodissa.

Sauna on meillä vielä kokonaan suunnittelematta, joten siihen saimme vahvistusta messuilta. Meidän molempien silmiä miellytti lämpöhaavasta tehdyt saunat, joten se varmaankin valitaan meillekin. Haluaisimme melko leveää ja suorareunaista paneelia, mutta budjetti on tosin hyvin rajallinen. Haluaisimme myös, että alalaude jatkuu ylälauteiden alapuolella seinään asti yhtenäisenä, jotta lapsilla on hyvin tilaa istuskella alalauteella, ja tarvittaessa vaikka lasten kylpyammeet mahtuvat lauteen alle. Suosikkimme oli muun muassa alla ensimmäisessä kuvassa oleva Kastelli-talon sauna.

Vertailimme myös verhovalintoja niissä muutamassa talossa, joissa oli korkea olohuone kuten meidän talossamme. Olemme jossain vaiheessa suunnitelleet, että olohuoneeseen laitettaisiin lamellikaihtimet, mutta niiden hankinta on jätetty suosiolla myöhemmäksi. Varsinkin, kun ne ilmeisesti maksaisivat olohuoneeseemme ainakin 1000€. Yhdessä kohteessa lamellikaihtimista tulikin hiukan vankilamainen olo, aivan kuin ulko- ja sisätilojen välissä olisi kalterit. Toisessa kohteessa oli paljon eleettömämmät, kauniit kaihtimet jokaisessa ikkunassa. Näiden malli jäi minulle epäselväksi, ja mietin ovatko ne sähkökäyttöiset, eli saako niitä meille enää järkevästi asennettuakaan. Kolmannessa kohteessa oli päädytty laittamaan verhotanko ja verhot vain alimpiin ikkunoihin. Tämä oli mielestäni vaihtoehdoista huonoin, eikä tee kunniaa korkealle tilalle vaan pikemminkin vähättelee sitä. Samassa olohuoneessa oli hiukan ristiriitaisesti kuitenkin käytetty koko tilan korkeutta akustiikkateoksen ripustamisessa.

Tästä en saanut selvää, mikä tuon alemman ikkunan alaosassa oleva valkoinen osio on?
Ihmettelin myös, miksi viereisen seinän ikkunoiden pitää olla niin eri korkuiset kuin isot ikkunat

Messujen parasta antia olivat mielestäni isot olohuonetilat kauniilla maisemilla, luksusmakuuhuoneet muhkeilla sisustuksilla sekä isot walk in -vaatehuoneet. Laattavalinnoissa ja kodinhoitohuoneissa oli mielestäni käytetty aikaisempaa vuotta enemmän beigen ja vaaleanharmaan sävyjä, tai ainakin ne jäivät mieleeni kauniina valintoina. Melkein alkoi pelottamaan, osaanko olla tyytyväinen omiin, hyvin erilaisiin laatta- ja ovivalintoihin nämä kohteet nähtyäni. Pari vuotta sitten erittäin suosittu kattoupotustrendi oli mennyt ohitse, en nimittäin muista nähneeni yhtään ainutta sellaista näiden asuntomessujen makuuhuoneissa. Meitä ei kuitenkaan haittaa, vaikka meidän oma kattoupotus olisikin jo ihan "out" :)

Ihastuin noihin harmaisiin yläkaappeihin. Voi kun tällaisia olisi nähnyt aikaisemmilla messuilla,
niin olisi saattanut valita oman kodinhoitohuoneen ovet toisin.

Upea sisäikkuna ja sen kautta jokimaisemat

Tällaisen maiseman omaavassa olohuone-ruokailutilassa viihtyisi hyvin

Tummat seinät ja asenteikas tapetti tekevät ihanan tunnelman, vaaleat verhot raikastavat tilaa

Tämä bling bling -epoksi oli aivan ihana! Autotallin lattialle en ehkä sellaista hukkaisi,
mutta jonkinlaisessa viihdehuoneessa se toimisi erinomaisesti.

Portaiden alle rakennettu piilopaikka/löhösoppi lapsille, ihana idea! <3

En ole varma, onko tämä lattia mielestäni ihana vai kamala. Seinän tapettikaistale on häiritsevän eri sävyinen kuin muu seinä ja kaikki värit huoneessa ovat turhan erilaisia. Lasten luulisi kuitenkin viihtyvän :)

Tämä makuuhuoneen kokolattiamatto on ihanaa luksusta,
ja vaatehuone näyttäisi peilin ansiosta jatkuvan loputtomiin. Upea lopputulos.

Tämän taitelijan (Noora Svärd) teoksia oli monessa kohteessa,
tykkäsin niiden hempeydestä ja kullan kimalluksesta

Asuntoja katsellessa tulee väkisinkin verrattua niiden toteutusta omaan taloon ja omiin mieltymyksiin. Äitini on opettanut, että jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, olisi parempi olla vain hiljaa. En kuitenkaan voi olla kirjoittamatta myös niistä asioista, joita messuilla inhosin tai ihmettelin, koska sekin on omasta mielestäni kiinnostavaa luettavaa vaikkapa muiden blogeissa. Nehän ovat vain minun mielipiteitäni, ja tärkeintä on, että talon asukkaat ovat itse tyytyväisiä kotiinsa.

Ennen tätä kohdetta en ollut ottanut yhtään kuvaa, mutta tässä kohtaa oli pakko kaivaa kännykkä kuvaamista varten. Luulin astelleeni johonkin 70-luvulle, kun kuosit ja sävyt riitelivät niin pahasti keskenään, että pää meinasi räjähtää.

Kiireinen aikataulu asuntomessutalojen valmiiksi saamisessa on varmasti ollut vaikuttamassa siihen, että työnjälki ei aina ollut kovin siistiä. Eniten silmään pisti huono maalausjälki, kummalliset paneelijaot ja suttujäljet. Näitä olemme kovasti koittaneet välttää omassa kohteessa, ja isännän pedantin luonteen vuoksi on joskus tehtykin niin ekstratarkasti, että on vierähtänyt tovi jos toinenkin..

Tässä on tosissaan maalattu kiireellä..

Kuvassa näkyy huonosti, mutta paneelijaon paremmalla suunnittelulla
vasempaan reunaan ei olisi jäänyt koloa juuri listanjuureen.

Lyijykynän jäljet olisi ollut hyvä kumittaa pois. Samassa eteisessä toisessa kohtaa oli ilmeisesti yritettykin pyyhkiä kynänjälkiä, saaden sen vain leviämään isoksi mustaksi tahraksi.. Oli harmillista niin näkyvällä paikalla talon eteisessä.

Joitakin suunnitteluratkaisuja pidin erikoisina. Yhdessä kohteessa olohuoneessa oli korkeaa tilaa, joka oli avoin yläkerran aulaan. Olohuoneen ja yläkerran aulan väliin ei kuitenkaan ollut laitettu nykyään yleiseen tapaan lasikaidetta, vaan puolikorkea umpiseinä. Tällä ratkaisulla oli ehkä haluttu tehdä yläkerran aulasta eräänlainen lisähuone, mutta lopputuloksena aula oli mielestäni ankea ja seinä katkaisi näkymiä sekä valon pääsyä yläkertaan. Minusta tuntuisi myös ärsyttävältä kuulla alakerrasta meteliä ja keskustelua ilman, että pystyisin kuitenkaan näkemään, mitä siellä tapahtuu. Alla vertailun vuoksi toisesta kohteesta kuva, jossa näkyy kuinka lasikaiteet voivat tehdä suuren merkityksen yläkerran viihtyvyydelle. Ensimmäisen kuvan kohteessa oli myös merkillisessä paikassa sähköpistorasia. En ihan heti keksinyt, mihin sähköjä tuollaisella korkeudella keskellä seinää voisi tarvita. Esimerkiksi kaiuttimia varten luulisi sähköjen olevan alempana, lähempänä kuuntelukorkeutta. Pistorasian käyttöön tarvitaan myös aika korkeat tikkaat.

Seuraavat kuvat ovat kaikki samasta kohteesta, eikä ole tarkoitus lytätä mitään yksittäistä taloa, mutta ihmettelin kovasti kohteen keittiö- ja kodinhoitohuoneratkaisuja. Keittiössä välitila oli kasvatettu niin suureksi, että yläkaapit nousivat lähes ulottumattomalle korkeudelle. Meidän isäntä on 188cm pitkä, ja hänkin olisi ylettynyt ottamaan tavaraa vain alahyllyn etureunasta. Edessämme kävellyt lyhyempi nainen ylettyi juuri ja juuri avaamaan kaapit alareunastaan. Keittiössä oli muutenkin melko vähän säilytystilaa, kun saarekekin oli hyvin kummallinen. Neliömäisestä saarekkeesta näkyi kolme sivua, ja niistä kahdella sivulla oli vain keskellä yksi ovi ja muuten saarekkeen kyljet oli umpinaiset, jonkinlaista mikrosementtiä. Näyttäisi siis siltä, että saareke on pääsääntöisesti hukkaan heitettyä tilaa, ellei sen sisään ole sitten piilotettu vaikka arkkupakastinta..

Saman talon kodinhoitohuone oli niin pahasti teknisten laitteiden valtaama, ettei siitä saanut kodinhoitotilaa enää ollenkaan. Sähkökaappi, maalämpöpumppu ja ilmanvaihtokone olivat eri seinustoilla, ja ilmanvaihtokoneen alla oli jonkinlainen umpinainen kotelointi, eli takana ilmeisesti putkia. Jäljelle jäi vain oikeaan nurkkaan allaskaappi, jonka vieressä on pesukone ja kuivausrumpu päällekkäin. Vinkkinä siis muille rakentajille, että jos kodinhoitohuone ja tekninen tila joudutaan yhdistämään, kannattaa laitteiden ja putkistojen sijoittelu sekä mahtuminen varmistaa etukäteen. Alla kuva myös kyseisen talon pohjapiirrustuksesta, jossa näkyy, että laitteita ei alunperin oltu ajateltu sijoitettavan tuolla tavoin.

Tätä tilaa on vaikea kutsua kodinhoitohuoneeksi

Kodinhoitohuone pohjapiirrustuksissa Deko- ja rakennusmaailmalehdissä.
Toinen näyttäisi olevan itse tehty Sweet Home 3D-ohjelmalla.

Ja sitten lisää ihan vaan niitä mielipideasioita, mutta massiivinen talonumero, suuret kynnykset ja lamppujohtojen invaasio jäivät kyllä mieleen sellaisina "whaaaat?" -asioina.

Talonumero on melkein samankokoinen kuin meidän isäntä, jolla on vauva kantorepussa

Tätä vain ihmeteltiin, että millainen lattiamateriaali tuo lauta oikein on, kun se on vaatinut näin järkyttävän korkean kynnyksen, ja huoneiden välillä on suuri tasoero. Tässä talossa vanhus saisi äkkiä lonkkamurtuman.

En ole muutenkaan saanut kiinni tästä"musta roikkuva lampunjohto" -muotivillityksestä,
mutta tämä oli omaan silmääni jo aivan liikaa.

Messuille pitää antaa kehuja ruokajärjestelyistä, nimittäin ruokapuolella oli kerrankin buffet-linjasto, josta sai itse kerätä annoksensa. Linjasto oli monipuolinen ja ruoka oli todella hyvää perusruokaa. Aikaisemmilla messuilla olen inhonnut sitä soppakeittiömeininkiä, jossa tilataan kiintiöannos, jonka myssypäiset tyypit lappavat lautaselle.

Valitettavasti ottamistani kuvista en muista ulkoa, mistä kohteesta mikäkin kuva on, kun messut käytiin tällä kertaa paljon huolettomammin läpi kuin edellisinä vuosina. En edes avannut messukuvastoja messuilla ollessani, vaan vasta kotona muistoja virkistellessä. Mikäli joku todella kaipaa kohdetietoa jostakin kuvasta, voin koittaa kaivaa tiedon kuvastosta ja muistin perukoilta :) Menkäähän messuille, niistä on oikeasti hyötyä rakentamisen aikana!