Epäselvyyksien viikko selätetty

Maanantaisen lattiavalun jälkeen koko tämä viikko on mennyt raksan suhteen odottavissa merkeissä. Päätimme noudattaa valu-urakoitsijan ohjetta noin viikon odottelusta ennen hiomista. Lattiavalun jälkeen pinnasta hiotaan pois sementtiliima, joka voisi vaikeuttaa myöhemmin asennettavien kaakeleiden ja muiden pintamateriaalien pysymistä lattiassa. Valun jälkeisen hiomisen ajankohdasta ei löydy yksiselitteistä tietoa tai ohjetta, sillä se riippuu muun muassa vuodenajasta, sen lämpötiloista ja sääolosuhteista sekä kosteuden poistosta. Väitteitä löytyy puolesta ja vastaan, kun keskustellaan siitä nopeuttaako sementtiliiman pois hiominen myös laatan kuivumista. Ilmeisesti kesäaikaan oltiin koettu, että hiominen jo parin päivän sisällä päästi laatan kuivumaan liian nopeasti, ja siten syntyi normaalia enemmän halkeilua. Toisaalta löytyy myös kovin hitaasti kuivuneita laattoja, vaikka hionta olisi toteutettu asianmukaisesti hiukan valun jälkeen. Yhtä kaikki, isäntä suorittaa hionnan huomenna, kun valusta on kulunut viikko. Siitä enemmän siis ensi viikolla.

Heti valun jälkeen seuraavana päivänä pääsimme kokeilemaan lattialla kävelemistä. Tämä oli tärkeää, sillä ikkunoiden karmit oli pakko päästä kuivaamaan. Kosteutta oli niin paljon, että ikkunoiden karmit lainehtivat vedestä, ja yhdessä ikkunassa karmi oli hiukan jo turvonnutkin. Tämä siitä huolimatta, että meillä oli kanavatuuletin pyörinyt yötäpäivää valun jälkeen kosteutta poistamassa. Ikkunat oli suojattu turhan tehokkaasti, estäen kosteuden poistumisen ikkunoiden pinnoilta. Kannattanee siis tehdä suojaukset mahdollisimman hengittäviksi, vaikka siitä huolimatta ikkunoiden säännölliseen kuivaamiseen valun jälkeen kannattaa varautua.

Alkuviikosta olimme isännän kanssa aivan päät pyörällä, kun emme tienneet miten tästä valun jälkeen jatketaan. Mahdollisten tehtävien määrä kasvoi niin suureksi, että niiden järjestykseen laittaminen tuntui mahdottoman vaikealta. En osaa kuvailla tilannetta muuten kuin kuvaten isännän kanssa käymiämme keskusteluja: "-Ulkoverhousta voisi alkaa työstämään, nyt kun sisällä pääsee maalaamaan." "-Mutta lattia pitää hioa ennenkuin sisälle voi tuoda mitään, ja puiden pitää olla tarpeeksi kuivia ennen maalausta." "-Milloinkas talon sisäinen kosteus on niin matalalla että puut kuivuvat kostumisen sijaan? Mistä muuten maalit hankitaan? No ainakin ilmanvaihtoputkia voisi alkaa asentaa." "-Mutta ilmanvaihtokone pitäisi asentaa ensin." "-Niin ja sitä ennen sen taakse tuleva seinä pitää rakentaa levypinnalle asti. Sitä ennen sähkömiehenkin pitää kyllä käydä. Ja nythän putkiurakoitsijakin voisi jo tulla jatkamaan" "-Ja ennenkuin ilmanvaihtokone tuodaan sisälle, pitäisi talo saada lukittavaksi." "-Onko niissä toimitetuissa ulko-ovissa muuten lukkopesät vai pelkkä reikä? Mistä lukitusjärjestelmä hankitaan?" Keskustelut ovat pyörineet kehää jo jonkin aikaa, ja vasta nyt alkaa hahmottumaan tulevien viikkojen työjärjestys. Näemme siis piakkoin, olemmeko saaneet tähän mahdollisuuksien viidakkoon jotakin järkeä.

Lattiavalun pinta on viikossa kauniisti kirkastunut

Yläkerran ikkunoista näki kosteuden määrän

Kuraeteisen muotti pidetään vielä jonkin aikaa paikallaan

Tänään kosteus sisällä oli enää 58%

Tällä viikolla tuntui muutenkin, että "lunta tulee tupaan". Alkuviikosta isännälle soitettiin, että meillä olisi tämä teidän horminne toimitettavana. Saimme siis lavallisen hormia noin seitsemän viikkoa ennenkuin koko takkaa on toimitettu. Hormi on päältäliitettävä, joten sitä ei voi asentaa ennen takan asennusta. Hormi oli pakattu isoon pahvilaatikkoon, joten se ei kestä ulkosäilytystä. Huomasimme hormin reunassa pienen lommon, mutta tuo osa hormista on katolla eikä siis tule näkyvälle paikalle. Virheellisen aikaisesta hormin toimituksesta saimme myöhemmin pahoitteluviestin, kun se takkatoimittajalla huomattiin. Hienoa, että pahoittelivat, vaikka pieni lohtu se on silloin kun tavaraa tuntuu muutenkin kertyvän pyörimään jaloissa.

Seuraavaksi sähköurakoitsijamme soitti, että ei yrityksistä huolimatta saanut sähkökaapelia tuotua mittauskeskukselta talon sisälle, sillä vetojousi jumittuu toistuvasti putkeen. Epäilyt putken tukkeutumisesta tai rikkoutumisesta nousivat, ja pessimistinen mieheni väläytteli jo mielessään kaivinkoneen paikalle kutsumista. Päädyimme kuitenkin käymään tänään työmaalla laittamassa kuumailmapuhallinta pöhöttämään putken päähän, ja huomasimme vastapäähän tulevan ilmavirtaa. Saimmekin sitten melko nopeasti jousen vietyä putkesta läpi. Jäi epäselväksi, olivatko mutkat vain niin jyrkkiä, että syöttäminen oli vaikeaa, vai oliko putkessa ollut jokin jäinen tukos, joka viikonloppuna ilmojen lämmettyä oli sulanut pois. Olimme puhtaasti ilahtuneita ja helpottuneita, että asia selvisi niin nopeasti.

Perjantaina sitten isännälle soitettiin kesken työpäivän Schenkeriltä, jokseenkin näin että "olisin nyt täällä pihalla tuomassa ilmanvaihtotarpeita neljä lavallista. Ottaisko joku vastaan?". Voitte arvata, että vastaanottajaa ei siihen hätään ollut (en suostunut ennen talon rakentamista uskomaan, että tällaista tapahtuu, vaikka siitä varoitellaankin monessa paikassa). Siihen sitten oli pihalle isketty meidän ilmanvaihtolaite, keskuspölynimuri, kaikki ilmastointiputket ja niiden eristeet, muovitetuilla lavoilla, joissa muovit kuitenkin hulmusivat päällä niin etteivät ne kyllä olisi suojanneet sateelta. Isäntä iltamyöhällä ja -pimeällä paikalle päästyään raahasi kaikki kalliit tarvikkeet autoon, jottei aivan hopeatarjottimella tarjoiltu niitä laitapuolen kulkijoille. Kyllä otti taas päähän.

Tänään raksalla käydessä pääsimme ensimmäistä kertaa tällä viikolla rakentamisen makuun, kun isäntä sahasi valukatkon irti ja minä katselin vierestä!

Tällä kertaa onnistuin lahjakkaasti tekemään tikusta asiaa, kun kirjoituksesta tuli yllätyspitkä ottaen huomioon, ettei raksalla tapahtunut mitään. Huomisesta lähtien alkaa taas homma pyörimään. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!