Ulkoverhous jatkuu ja talon eteen tehdyt työtunnit laskettu

Tuntuu, että toistan itseäni, kun kerron että tällä viikolla raksalla on asennettu ulkoverhousta. Työtä siis vielä riittää. Nyt olemme edenneet takapihan puoleisen julkisivun kimppuun. Isäntä ja appiukko ovat saaneet tehostelautojen vaatimat koolaukset tehtyä korkean tilan ikkunoiden molemmin puolin. Sen lisäksi tuonne parvekesyvennyksen kulmaan viritettiin jälleen puusoiro ja maalattiin se ennen lautojen asennusta, jotta kulmaan ei synny rumia kolosia. Ympyrä on sikäli sulkeutunut, että koko talo on nyt kierretty ja ulkoverhous tehty niin korkealle kuin ilman telineitä ylettyy, tehosteosia lukuunottamatta siis. Telinejumppaakin on jo päästy harrastamaan, kun työ on edennyt maan tasalta ylemmäs. Tänään tuli terassilipan alapuolen osa kahta riviä vaille valmiiksi.

Poikakin viihtyy raksalla, kun sen piha on kuin iso hiekkalaatikko

Takapihan terassilla

Talon sisällä olen itse ollut taas maalaushommissa. Laskin, että olen nyt maalannut noin 1,5 kilometriä tuota vaaleaa ulkoverhouslautaa ja muutaman sata metriä räystäänaluslautaa. Vielä 1/3 vaaleista ulkoverhouslaudoista on pihalla odottamassa maalausta. Ja tämähän on vasta ensimmäinen kerros, sillä toinen pintamaalikerros suditaan paneeleihin vasta kun ne ovat seinässä. Seuraavaksi alan maalaamaan tehostelautoja, jotka tänään kannoimme sisään taloon. Ne olivat päässeet suojauksista huolimatta kastumaan, joten varmistimme tuuletuksen nyt joka kerroksen väliin laitettavilla rimoilla. Laudat voi maalata vasta, kun ne ovat riittävästi kuivuneet.

Yhden iltapäivän maalaussaldo. Kellotin yhden laudan maalausajaksi 3,25 minuuttia

Välillä tilanne oli jo tämäkin, kaikki laudat sisältä maalattu

Tilanne korjattiin kantamalla tehostelautoja, smyygejä ja räystäänaluslautoja sisään odottamaan maalausta

Samalla kun vietin raksan pihalla aikaa pojan kanssa, aloin setvimään jämäpuukasaamme. Talon rakentamisessa syntyy todella paljon kaiken maailman palikoita ja naulaisia lautoja. Väkersimme oikein vastaavan mestarin avulla polttopuille katoksen rungon ;) (olen varmaan maininnut aikaisemmin, että vastaava mestarimme on isännän parhaita ystäviä. Hän piipahti tänään tervehtimässä). Aloitin puiden pinoamisen pienimmistä palikoista, koska isäntä ei vielä uskonut käyttööni sirkkeliä. Tänään sisuunnuin ja sanoin isännälle, että minä kyllä seuraavan kerran sirkkelöin itse isot puut takkaan mahtuviksi paloiksi, enkä vain siirtele niitä ja odota miehen apua! :) Puiden pinoaminen on mielestäni tärkeää jo tässä vaiheessa, jottei urakka kasva liian suureksi rakentamisen loppuvaiheeseen mennessä. Kesäkelillä on myös mukava touhuta ulkona, ja pihan siivoamisen myötä on alkanut tuntumaan siltä, että voisimme päästä jopa istuttamaan nurmikkoa kesän päätteeksi.

Piha alkaa tosissaan tyhjenemään puista

Isäntä on rakentamisen alusta lähtien pitänyt tarkkaa kirjaa raksalla tehdyistä tunneista. Tunteihin on eritelty myös se, kuinka paljon isäntä on itse tehnyt ja kuinka paljon minä ja appiukko olemme tehneet. Tilastoista pitävänä ihmisenä väkersin niistä tänään graafin. Tuosta näkee, että tässä kuussa ollaan jo tehty lähes yhtä paljon töitä kuin toukokuussa, vaikka kuu on vasta hiukan yli puolivälin. Graafi kertoo myös, että appiukon osuus töistä on kasvanut huomattavasti nyt, kun olemme päässeet tekemään ulkoverhousta, jossa on erittäin hyödyllistä olla kaksi tekijää. Oma osuuteni töistä, eli käytännössä myös hoitoavun käyttäminen on pysynyt melko vakiona. Liiloissa tunneissa voisi siis ajatella olevan minun lisäkseni appivanhempieni työtunteja, jotka he ovat rakkaudella käyttäneet lapsemme hoivaamiseen.

Graafista näkyy selkeästi, että syyskuussa ja lokakuussa tehtiin maatöitä ja perustuksia, joissa isäntä oli paljon yksinään mukana. Marras-joulukuussa asentajat tekivät runkopystytystä, ja silloin osallisuutemme oli vähäisempää. Tammi-maaliskuussa asennettiin vesikate ja tehtiin paljon mm. yläpohjan lämmöneristystä sekä lattiavaluun liittyviä valmisteluja. Työtä riitti tasaisesti. Huhtikuussa levytimme harrastetilan, pohdimme seuraavia askeleita raksalla, lomailimme ja sairastelimme. New Yorkista palattuamme työtahti on ollut hurja. Voisi siis sanoa, että lomailu auttoi raksamotivaatioon ja jaksamiseen - kenties kevätkelitkin.

Tähän mennessä rakentamiseen on kulunut 1086 työtuntia, eikä siinä ole mukana mitään kotona tehtyä suunnittelutyötä tai kilpailutuksia, rautakauppareissuja ja muita hankintoja. Eipä tarvitse kysellä, mitä me olemme vuoden aikana touhunneet :) Siitä huolimatta minusta tuntuu, että antaa tulla vain - vielä jaksaa!