Sisämaalaukset valmiit!

Yhteistyössä Toijalan Värikauppa

Kävimme pari viikkoa sitten hakemassa talon sisämaalit luottokauppiaaltamme Toijalan Värikaupasta. Olimme sitä ennen jo aloittaneet sisämaalauksia maalarinvalkoisilla "budjettimaaleilla" vaatehuoneiden ja harrastetilan osalta, kun maalia jäi ensin teknisen tilan maalaamisesta yli ja sillä päätettiin jatkaa nuo varastomaiset tilat loppuun, vaikka välillä tarvitsi ostaa vähän lisääkin. Muihin tiloihin halusimme kuitenkin "parasta pintaan", niinkuin kauppias Kari Tikkurilan kärkituotteista sanoo, ja loput maalit haettiin kerralla Toijalasta.

Valitsemistamme maalisävyistä ja muista pintamateriaalivalinnoista kerroinkin aikaisemmin täällä, mutta maaleja ostaessamme piti päättää myös maalien kiiltoaste. Päädyimme lähes kaikissa tiloissa käyttämään puolihimmeää, eli Tikkurilan Remontti-Ässää (oranssi purkki), koska halusimme lastenhuoneisiin sekä muihin oleskelutiloihin hyvän kulutuksen- ja pesunkeston. Tikkurilan himmeää Joker-maalia (vihreä purkki) ostimme omaan makuuhuoneeseemme sillä ajatuksella, että perheen pienillä tahmatassuilla ei ole sinne asiaa leikkimään. Himmeämpään päin mentäessä maalien pestävyys hiukan vähenee, mutta Joker on kuitenkin vielä hyvin puhdistusta kestävä. Harmonya eli täyshimmeää maalia (vaaleanpunainen purkki) valittiin ainoastaan seiniin tuleviin koristusmaalauksiin. Täyshimmeä maali erottuu sävyeron lisäksi kiiltoaste-eron vuoksi seinästä hienosti. Seinämaalauksilta ei myöskään tarvitse odottaa erityistä pestävyyttä.

Olen joskus aikaisemmin maalannut yhden remontoitavan kaksion seinät, mutta mitään oikeaa osaamista tuon kokemuksen lisäksi minulla ei maalaukseen ollut. Oikeaoppisten maalausohjeiden osalta kannattaa siis lueskella mieluummin vaikka Tikkurilan sivuja. Päällimmäiset vinkkeinä voin kuitenkin sanoa, että kannattaa käyttää riittävästi maalia ja varata sitä aina enemmän kuin maalin valmistajan menekeissä ohjeistetaan, sekä pyrkiä maalaamaan yksi seinänpätkä ripeästi, kuitenkaan hutiloimatta. Ikkunoita ei parane pitää auki, sillä veto kuivattaa maalin turhan nopeasti, ja seinään jää raitoja. Tuntui myöskin, että heti nyt ilmojen lämmettyä maalin kuivuminen nopeutui niin että jälki oli väistämättä heikompaa jos ei toiminut nopeasti. Tasausvedot pitää muistaa tehdä aina lopuksi, itse tein ne aina ylhäältä alaspäin vetäen (vaikka nyt jälkikäteen luin Tikkurilan sivuilta että suosittelevat alhaalta ylöspäin). Maalikerrosten välissä hioimme seinäpinnat kevyesti, jotta saatiin mahdollisesti jääneet "nypyt" ja roskat pois ennen seuraavaa kerrosta. Viimeinen kerros jätettiin toki hiomatta, jotta pintaan jäi maalin luontainen kiilto.

Maalaushommat aloitettiin heti räikeimmästä päästä eli poikamme huoneesta sävyllä K388. Kahden pintamaalikerroksen kuivuttua heijastettiin piirtoheittimellä seinään puukuvio ja piirrettiin sen ääriviivat lyijykynällä. Kuvio täytettiin sen jälkeen pienen siveltimen avulla. Ääriviivoista oli vaikeaa saada tarkkoja halpissiveltimellä, joka taisi olla jostakin Bilteman sivellinsetistä. Karvat alkoivat  sojottamaan joka suuntaan, ja varsinkin lehtien terävät kärjet oli vaikea saada maalattua tarkasti. Toisessa maalikerroksessa käytettiinkin sitten hiukan kalliimpaa Anzan pyöreää sivellintä, jossa reunimmaiset karvat ovat lyhempiä. Siveltimellä sai paljon tarkemmin vedettyä teräviä suoria ja ohuitakin linjoja, joten kuvioiden maalaukseen suosittelen ehdottomasti hankkimaan hyvän siveltimen. Tällaisissa maalauksissa on kuitenkin se hyvä puoli, että kauempaa katsottuna joitakin epäselviä ääriviivoja ei huomaa, ja toisaalta ainakin itse osaan arvostaa sitä, että maalaus on käsityötä ja tekijänsä näköinen. Isännästä on kyllä päässyt valoilleen sellainen perfektionisti tämän projektin yhteydessä, että hän nauroi näille kommenteilleni ja sanoi niiden olevan vain huonon työnjäljen selittelyä :D

Oli ihanaa saada ystävä avuksi ja seuraksi maalaamiseen <3

Isäntä valitsi kukkien värin. Poikamme huoneen väritys on meille vanhemmillekin erityinen,
koska miltei samat värit koristivat ensimmäisen yhteisen asuntomme seiniä <3

Seuraavaksi maalattiin toinen yläkerran lastenhuoneista sävyllä Jasmiini F503, joka on tuollainen hiukan kermanvärinen valkoinen. Yksi huoneen seinistä tapetoitiin lähipiiristä avuksi saadun ammattilaisen voimin. Vähän irvistin, kun sain isännältä kuvan seinästä, nimittäin valokuvassa kuvio näyttikin vanhanaikaiselta pitsiliinalta. Onneksi paikan päällä käynti helpotti oloa, nimittäin valon osuessa tapettiin se heijastelee kuvioita kauniisti kultaisena ja tapetin valkoiset osat heijastavat helmiäisenä.

Tästä kuvasta näkyy, että katon panelointiakin on aloitettu

Vanhempien makuuhuoneeseen valittiin pelkkien väriviuhkojen perusteella sävyksi G427, joka maaliliikkeessä tapetin vieressä näytti hiukan liilaan taittavalta harmaalta. No maalaamisen jälkeen oltiin aika kauhuissamme. Aikuisten tunnelmallisesta "master bedroomista" oli tullut pikkutyttöjen prinsessaleikkihuone! Jonkin aikaa yritin totutella väriin ja etsin internetistäkin inspiraatiota ja lohdutusta laventelin värisistä aikuisten makuuhuoneista. Ei auttanut, uusiksi meni. Toisella kertaa pelattiin varman päälle ja maalattiin makkarikin samalla neutraalin harmaalla, jota oli jo laitettu yläkerran aulaan ja todettu hyväksi.

Maali vielä märkää. En kyllä muista, jäikö tästä maalikerroksesta vielä nuo raidatkin näkyviin kuivumisen jälkeen.

Onneksi meidän makuuhuone oli harrastetilan lisäksi ainoa huone, jossa katto jää maalatulle kipsilevypinnalle. Nimittäin sellaisissa tiloissa seinän ja katon rajaan pitäisi saada siisti ja tasainen maalireuna, mikä on minun kärsivällisyydeltäni liikaa vaadittu. Rajaajalla tämän pitäisi onnistua helposti. Rajaajassa on renkaat, joita liu'utetaan kattoa pitkin, ja maalityyny joka sutii sitten sivusuunnassa seinään siistin maalikerroksen, kun tyynyyn ensin suditaan maalia pensselillä. Ainakin periaatteessa homma toimii näin.

Rajaaja. Kuva: Bauhaus 

Meidän rajaaja olikin sellaista mallia (ei sama kuin yllä), jossa maalityynyn paikka ei lukittunut. Onnistuin jotenkin aina liikuttamaan rajaajaa niin, että tyynykin liikkui paikaltaan ja raja heitteli useita millejä ylösalas. Sen lisäksi töhersin maalin kanssa niin paljon, että sitä jotenkin osui aina rajaajan renkaisiin, jolloin kattoon tuli tosi kivannäköistä morsetuskuviota. Alla ainoa kuva, joka siinä ketutuksessa tuli otettua rajauksista, eikä tuo kohta ollut ollenkaan pahimmasta päästä. Saimme onneksi uuden mahdollisuuden tehdä katonrajan uudelleen, kun seinänkin väri oli väärä. Katonraja maalattiin siis pohjamaalilla ensin pariin kertaan uudelleen, jotta saatiin huonot rajaukset piiloon. Alistuttiin hakemaan uusi lukittava rajaajakin vielä ennen toista yritystä. Anzalta sekin. Nyt onnistui vähän paremmin, mutta maalikerrosten välissä isäntä sai ilmeisesti hiontatallalla tehtyä kattoon jälkiä, joita pitää vielä paikkamaalata. Jösses mitä säheltämistä.

Seinät maalattu uudelleen. Vaatehuoneessa pilkistää jo vaatekaapit, joista lisää seuraavassa postauksessa

Alakerran työhuoneessa maalaukset sujuivat hyvin. Katonrajassa ei tarvinnut välittää suorista linjoista, kattopaneeli tulee peittämään sotkut kuten lähes kaikkialla muuallakin talossa. Sävyksi oli valittu pelkän värilastun perusteella NCS 2005-R80B, joka osoittautui nappivalinnaksi. Seinästä tuli tuollainen hiukan sinertävä harmaa, hopeaa muistuttava. Työhuoneessakin saimme avun tapettiseinän tekoon, ja lopputulos oli mielestäni loistava. Seinien sävyt sopivat hyvin yhteen. Pystyraitatapetin käyttämisessä voisin antaa sellaisen vinkin, että kannattaisi laskea ennen tapetoimista, minkä väriset raidat jäävät reunimmaisiksi seinän eri päissä. Yleensä on tapana maalata muut seinät hiukan kulmien ylitse tapettiseinälle käännyttäessä, jotta välistä ei jäisi näkyviin maalaamatonta seinää, kun tapettia ei saada asennettua ihan kulmaan asti. En osannut ajatella, että tapetti ei peittäisi mahdollista epätasaista reunaa, kun sudin maalia kulman ylitse. Meillä seinän vasempaan reunaan jäikin viimeiseksi valkoinen pystyraita, ja sen läpi kuultaa nyt tuo harmaa maali epätasaisena rajana keskellä pystyraitaa. Siitä ei tullut otettua kuvaa, kun ei se itseäni niinkään häiritse.

Pääväriksi talon maalauksiin valittiin NCS S 1500-N, se ihana neutraali harmaa. Normaalin 2580mm huonekorkeuden seinien maalaaminen sujui näppärästi, mutta tuskanhikeä aiheuttivat moneen kertaan olohuoneen korkea tila ja porrasaukko. Olohuoneessa meillä on yksi liikuteltava haki-teline, mutta yksi ihminen ei voinut millään maalata samaa seinää sekä yläkerran tasalla että alakerran tasalla, saati liikutella telinettä koko ajan eteenpäin ilman että maali seinässä ehtii kuivua aiheuttaen näkyviä pystyraitoja. Onneksi sain tähänkin ystäväni avuksi, ja maalasimme olohuonetta kahdesta kerroksesta synkronoidusti, samalla kun isäntä ja appiukko välillä pyynnöstä siirsivät telinettä eteenpäin. Telineiden päällä ei ollut kiva maalata, kun ne huojuivat ja sai pelätä putoavansa, mutta maan tasalla taasen teline oli koko ajan tiellä seinän edessä ja maalaaminen oli aikamoista kikkailua. Olen hämmästynyt, että maalipinnasta tuli niinkin hyvä kuin se on.

Keittiö. Kalusteiden takaa ei turhaan maalailtu, ainoastaan jääkapin ja pakastimen kohdalta,
sillä niitä voidaan joskus vetää pois paikaltaan.

Yläkerran aulaa

Yläkerran aulaa. Oikealla porrasaukko valkoisessa pohjamaalissa, sävyero siis hyvin hienoinen eri valoissa.

Kaikenlaisia virityksiä on pitänyt tehdä, että korkeaa tilaa pääsee työstämään. 

Tämä seinänpätkä oli hankala, kun piti päästä maalaamaan seinä metrin verran telineen alareunan alle samalla vedolla. Siihen jäikin maaliraidat, kun oli niin hidasta (vai oliko työasento liian hidas...)

Rakennusteline täytti porrasaukon niin tehokkaasti, että maalaus ei tuossa aukossa onnistunut yhtäjaksoisesti. Piti siis tehdä niin, että ylemmän osan kahden kerroksen maalauksen jälkeen katto paneloitiin, ikkuna ja katonraja listoitettiin ja sitten purettiin teline pois. Vasta sitten saatiin maalattua eteinen ja loput porrasaukosta, ilman että tarvitsee enää myöhemmin ottaa riskiä maalipinnan kolhimiseen rakennustelineillä. Meillä on siis ensimmäinen täysin valmis nurkkaus!

Porrasaukossa maalattu vain vähän matkaa

Jatkovarsi oli välttämätön. Kuvassa näkyy valmis katto listoineen

Eteisaula. Oikealle tulee portaat.

Olohuoneen korkean seinän maalauksessakin mentiin pientä kiertotietä, kun olin saanut idean maalata pintamaalin päälle kerroksen hopealasyyria. Ajattelin, että tällä tavalla seinään saadaan kaunis kiilto, josta kuviomaalaus erottuu täyshimmeällä maalilla upeasti. Lasyyri levitettiin telalla seinään, ja sen jälkeen siihen tehtiin teräslastalla epäsäännöllisiä vetoja, jotta lopputulos olisi "rennon tyylikäs". Lopputuloksessa oli kyllä kaunista hopean kiiltoa, mutta parinkin raksalla vierailleen kommentit olivat "tuosta seinästä tulee hieno, kun se on valmis" (ööh, sen piti olla nyt valmis) tai "jääkö toi tollaiseksi?".  Ne epäsäännöllisen säännölliset kuviovedot saivat seinän näyttämään likaiselta tai siltä, että sitä olisi koitettu pestä jollakin likaisella rätillä. Tilanne ei varmasti olisi samanlainen pienemmässä tilassa ja seinässä, mutta tämä oli 5,5 metriä korkea ja 4,5 metriä leveä, koko tilaa hallitseva seinä. Efekti oli häiritsevä. Siispä koko seinä maalattiin uudelleen, peittäen lasyyrin.

Toteutimme kuitenkin alkuperäisen kuviomaalausidean, vaikka lasyyripinta ei toiminutkaan. Seinälle heijastettiin noin 4 metriä korkea damask-kuvio, joka piirrettiin lyijykynällä seinään. Pilvisenä päivänä heijastus näkyi juuri tarpeeksi, ettei tarvinnut odotella iltahämärää. Ongelmana vanhan piirtoheittimen kanssa tahtoi kuitenkin olla se, että kansi alkoi vähitellen valumaan kiinni. Kuvio siirtyi hiukan paikaltaan, eikä sitä oikein saanut kohdistettua enää takaisin samaan paikkaan. Tuolta etäisyydeltä millinkin siirtymä piirtoheittimessä teki useamman sentin seinässä. Oli siis pakko piirtää niin vauhdilla kuin pystyi ja hyväksyä mahdolliset vinoumat. Sitten taas maalattiin. Kuviossa käytettiin maalikauppiaamme Karin vinkistä kolme sävyä tummempaa harmaata eli NCS S 3000-N, täyshimmeänä. Sävyero oli mielestämme juuri oikea. Kuvion isompien kohtien maalausta nopeutin isommalla siveltimellä, mutta kaikki reunat maalasin pyöreällä Anzan siveltimellä. Kaikkiaan kuvion maalaamiseen meni noin 5-6 tuntia, yllättävän pieni homma siis.

Maaliostoksissamme oli mukana myös Tunto Hieno -maaleja sävytettynä, mutta toinen niistä oli makuuhuoneen ensimmäiselle sävylle G427, jota ei nyt tule käytettyä. Totesimme myös, että kattotapetti on niin huomiota herättävä, ettei makuuhuoneessa tarvita enää sängynpäätyseinälle mitään tehostetta. Toinen Tunto Hieno on wc-tilaan, mutta siellä yhden seinän maalaus tehdään vasta kun kolme muuta seinää on kaakeloitu.

Mahtava fiilis on meillä molemmilla ollut, kun talo on nyt pintamaalissa. Märkätilojen aloittaminen lähestyy koko ajan, mutta sitä ennen vielä hiukan kattopanelointia ja hormin asennusta. Palataan näihin tuonnempana :)