Vuosi raksaamista täynnä ja asiaa maalauksesta

Kasassa on 52 raksaviikkoa eli kokonainen vuosi. Loppua ei vielä näy, ja viikot täyttyvät 14-tuntisista työpäivistä yksi toisensa jälkeen. Välillä tuntuu, että takki tyhjenee isännällä, itsellä ja jopa kaksivuotiaalla pojalla. Sydän tahtoo särkyä, kun poika mummolaan jäädessään vilkuttaa ja toteaa: "isi ja äiti akentaa taloa". Tästä meidän päätöksestämme on jääty ikuisuudenvelkaan pojalle, ja se maksetaan loppuelämän yhteisissä ulkoleikeissä, leivontahetkissä, koko perheen ruokahetkissä, pitkissä viikonloppuaamuissa ja ihan vaan löhöilyssä sitten kun talo on valmis. Ennen kaikkea se maksetaan yhdessä pysymällä, tiiviisti yhteen hitsattuna tiiminä, joka tämänkin projektin vie loppuun.

Alkaa tuntua siltä, että ulkoverhouksestakin olisi revitty asiaa jo pieni ikuisuus. Kyseinen työvaihe vaan ei tunnu loppuvan millään. Ottakaa nyt hyvät ihmiset talonne elementteinä, jotka on valmiiksi verhottu! Meillä on mennyt kohta viisi kuukautta aikaa ulkoverhouspaneeleiden maalaamisessa ensin kertaalleen sisällä, paneeleiden lätkimisessä seinään ja sen jälkeen uudelleen maalaamisessa. On siinä välissä toki tehty muitakin työvaiheita, mutta aina vaan palataan silti tähän. Jäljellä on vielä yksi puolikas päätyseinä, lähes kaikki kulmat ja smyygit, otsalautojen maalauksia, yksi rintapelti, terassilippojen tiilikatteita, pitkä pätkä räystäänalusia ja terassilippojen aluslaudoituksia sekä turvatikkaita ja rännejä. Hommaa on edelleen useaksi viikoksi, vaikka kuvittelin jo aikaa sitten olevamme loppusuoralla.

Nyt joku saattaisi kysyä, miksi sitten hinkataan niitä smyygilautoja ja muita tilpehöörejä, kun niitä ei olisi pakko olla asennettuna ennen taloon muuttamista. Me olemme isännän kanssa päättäneet muuttavamme valmiiseen taloon, ja se tarkoittaa sekä ulkoa että sisältä valmista taloa. Tämä päätös on ainakin vielä pitänyt ja kantanut meitä työssä eteenpäin. Pihatöissä, terasseissa sekä auto- ja roskakatoksen rakentamisessa on aivan tarpeeksi hommaa muuton jälkeiselle ajalle. Nyt joku saattaisi sanoa, että älä sitten valita.

Parin viimeisen viikon aikana on sattunut pari hyvää maalauspäivää, joten talo on saatu hyvin pitkälle maalattua. Jotta pysyisin itse perässä, mitkä osat seinistä ja otsalaudoista jo maalattu, väritän talon julkisivukuvia sitä mukaa, kun työtä on tehty. Merkitsen kuviin myös valmiit kulmat, smyygit, rännit ynnä muut. Nuo kuvat kertovat ehkä parhaiten julkisivuverhoilun tilanteen. Maalaamattomasta talon päädystä puuttuu vielä puolet paneeleistakin seinältä.

Maalaushommissa itseäni ärsyttää eniten suojaustyöt. Olen sitä ihmistyyppiä, joka ajattelee että ei kai nyt tarvitse suojailla, jos oikein varovasti maalaa siitä reunasta.. Ja lopputuloksena on aina sotkua kuitenkin. Isännän painostuksesta suojasin ovia ja ikkunanpeltejä oikein kauniisti.

Seuraavaksi ärsyynnyin, kun isäntä sanoi, että paneeleiden päätyjäkin pitäisi maalata ikkunoiden kohdilta. Ihmettelin, mitä merkitystä silläkin on, kun kerran tuohon päälle tulee ikkunasmyygi. Kuulemma on mahdollista, että sinne väliin pääsee vettä, niin varmuuden vuoksi suojataan päitäkin maalilla. Tein jälleen töitä käskettyä.

Ulkoverhouksessa toimii sama motto kuin muissakin rakennuksen työvaiheissa. Sitten kun sen alkaa oppimaan, se on jo valmis. Ulkoverhouspaneeleista huomattiin, että osa oli "potkureita" eli kieroja jo ennen maalaamista, mutta erityisesti maalauksen jälkeen ulkona oleminen sai paneeleita käyristymään. Tämä siis vaikutti tapahtuvan lämmön seurauksena auringonpaisteessa, vaikka paneeleiden päällä oli pressut suojana. Maalauksen jälkeen paneelit olisi siis hyvä säilyttää sisätiloissa ennen seinään laittamista.

Näitä käyriä paneeleita on sitten jouduttu painamaan naulapyssyllä ammuttaessa hiukan tiukemmin seinään, jotta ne menisivät suoraan linjaan. Maalaustöiden edetessä olemme huomanneet, että nyt osa naulanrei'istä on turhan suuria kraatereita, eli naulat ovat aika syvällä. Maalaustyö on hidasta, kun naulanreikiin pitää saada tungettua maalia ja jokainen kraaterin reuna pitäisi saada töpöteltyä valkoiseksi. Maalin kuivuttua täyteen töpötelty naulanreikä ei välttämättä olekaan enää täynnä, ja naularivistö paistaa paneelista melko selkeästi. Oma silmä varmaankin tottuu nopeasti naulanreikiin, mutta jos nyt tekisimme ulkoverhouksen uudelleen (onneksi ei tehdä), niin isäntä kiinnittäisi tarkempaa huomiota naulojen syvyyteen. Naulapyssystä pystyy säätämään naulan ampumissyvyyttä, mutta pyssy saattaa silti ampua nauloja vaihtelevasti. Sen lisäksi aloittelijalla alitajunta saattaa sanoa: "painanpas nyt naulat oikein syvälle niin ei sitten paneelit ainakaan putoile seinästä kun tulee maanjäristys".

Ylempi naulanreikä selvästi matalampi, naulankanta pinnassa. Alempi naula syvällä.

Alempi naulanreikä täytetty maalilla, ylempi vain sivelty päältä

Kuivumisen jälkeen täydet naulanreiät eivät näytäkään enää täysiltä

Vaikutus yleisilmeeseen ei ole suuri, mutta naulanreiät voisivat piiloutua vieläkin paremmin

Maalaustyöt ovat edenneet sen verran hyvin, että telineitäkin on jo päästy purkamaan etupihan puolelta. Kuistilipassa on paljon töitä, kun otsalaudat on vielä maalaamatta ja alapuoli laudoittamatta. Ennen terassilipan tiilikatteen asennusta pitää pilareiden anturoiden ja palkin väliin valaa lisää tukea.

Takapihan puolella telineet vielä täydessä korkeudessa, sillä räystään alunen on laudoittamatta ja ränni asentamatta

Ei korkean paikan kammoisille

Työasennot olivat välillä mielenkiintoisia

Terassilipan alle laitetaan vielä hyttysverkkoa ennen aluslaudoitusta.
Odotan jo innolla, että terassin alla suojassa olevat laudat on käytetty loppuun ja pressun pääsee poistamaan.

Isäntä ja appiukko saivat eilen tehtyä tehostelaudoituksen olohuoneen ikkunoiden ympärille. Talon ilme muuttui heti paljon tummemmaksi. Isännän kanssa tykkäsimme kovasti tuloksesta.

Taidan kirjoittaa rännien, smyygien ja niiden muiden tilpehöörien asennuksesta vielä eri postauksessa, kun tästä tuli tällainen valitusvirsi. Osaatte ehkä kuvitella, että rakentamisen vuosipäivä herättää hienoista turhautumista - vähän niinkuin täyttäisi pyöreitä ja kärsisi ikäkriisistä. Seuraavan ulkoverhouspostauksen jälkeen en kyllä enää ulkoverhouksesta kirjoita, olen mieluummin blogihiljaisuudessa! :D