tiistai 29. elokuuta 2017

Vuosi raksaamista täynnä ja asiaa maalauksesta

Kasassa on 52 raksaviikkoa eli kokonainen vuosi. Loppua ei vielä näy, ja viikot täyttyvät 14-tuntisista työpäivistä yksi toisensa jälkeen. Välillä tuntuu, että takki tyhjenee isännällä, itsellä ja jopa kaksivuotiaalla pojalla. Sydän tahtoo särkyä, kun poika mummolaan jäädessään vilkuttaa ja toteaa: "isi ja äiti akentaa taloa". Tästä meidän päätöksestämme on jääty ikuisuudenvelkaan pojalle, ja se maksetaan loppuelämän yhteisissä ulkoleikeissä, leivontahetkissä, koko perheen ruokahetkissä, pitkissä viikonloppuaamuissa ja ihan vaan löhöilyssä sitten kun talo on valmis. Ennen kaikkea se maksetaan yhdessä pysymällä, tiiviisti yhteen hitsattuna tiiminä, joka tämänkin projektin vie loppuun.

Alkaa tuntua siltä, että ulkoverhouksestakin olisi revitty asiaa jo pieni ikuisuus. Kyseinen työvaihe vaan ei tunnu loppuvan millään. Ottakaa nyt hyvät ihmiset talonne elementteinä, jotka on valmiiksi verhottu! Meillä on mennyt kohta viisi kuukautta aikaa ulkoverhouspaneeleiden maalaamisessa ensin kertaalleen sisällä, paneeleiden lätkimisessä seinään ja sen jälkeen uudelleen maalaamisessa. On siinä välissä toki tehty muitakin työvaiheita, mutta aina vaan palataan silti tähän. Jäljellä on vielä yksi puolikas päätyseinä, lähes kaikki kulmat ja smyygit, otsalautojen maalauksia, yksi rintapelti, terassilippojen tiilikatteita, pitkä pätkä räystäänalusia ja terassilippojen aluslaudoituksia sekä turvatikkaita ja rännejä. Hommaa on edelleen useaksi viikoksi, vaikka kuvittelin jo aikaa sitten olevamme loppusuoralla.

Nyt joku saattaisi kysyä, miksi sitten hinkataan niitä smyygilautoja ja muita tilpehöörejä, kun niitä ei olisi pakko olla asennettuna ennen taloon muuttamista. Me olemme isännän kanssa päättäneet muuttavamme valmiiseen taloon, ja se tarkoittaa sekä ulkoa että sisältä valmista taloa. Tämä päätös on ainakin vielä pitänyt ja kantanut meitä työssä eteenpäin. Pihatöissä, terasseissa sekä auto- ja roskakatoksen rakentamisessa on aivan tarpeeksi hommaa muuton jälkeiselle ajalle. Nyt joku saattaisi sanoa, että älä sitten valita.

Parin viimeisen viikon aikana on sattunut pari hyvää maalauspäivää, joten talo on saatu hyvin pitkälle maalattua. Jotta pysyisin itse perässä, mitkä osat seinistä ja otsalaudoista jo maalattu, väritän talon julkisivukuvia sitä mukaa, kun työtä on tehty. Merkitsen kuviin myös valmiit kulmat, smyygit, rännit ynnä muut. Nuo kuvat kertovat ehkä parhaiten julkisivuverhoilun tilanteen. Maalaamattomasta talon päädystä puuttuu vielä puolet paneeleistakin seinältä.




Maalaushommissa itseäni ärsyttää eniten suojaustyöt. Olen sitä ihmistyyppiä, joka ajattelee että ei kai nyt tarvitse suojailla, jos oikein varovasti maalaa siitä reunasta.. Ja lopputuloksena on aina sotkua kuitenkin. Isännän painostuksesta suojasin ovia ja ikkunanpeltejä oikein kauniisti.


Seuraavaksi ärsyynnyin, kun isäntä sanoi, että paneeleiden päätyjäkin pitäisi maalata ikkunoiden kohdilta. Ihmettelin, mitä merkitystä silläkin on, kun kerran tuohon päälle tulee ikkunasmyygi. Kuulemma on mahdollista, että sinne väliin pääsee vettä, niin varmuuden vuoksi suojataan päitäkin maalilla. Tein jälleen töitä käskettyä.


Ulkoverhouksessa toimii sama motto kuin muissakin rakennuksen työvaiheissa. Sitten kun sen alkaa oppimaan, se on jo valmis. Ulkoverhouspaneeleista huomattiin, että osa oli "potkureita" eli kieroja jo ennen maalaamista, mutta erityisesti maalauksen jälkeen ulkona oleminen sai paneeleita käyristymään. Tämä siis vaikutti tapahtuvan lämmön seurauksena auringonpaisteessa, vaikka paneeleiden päällä oli pressut suojana. Maalauksen jälkeen paneelit olisi siis hyvä säilyttää sisätiloissa ennen seinään laittamista.

Näitä käyriä paneeleita on sitten jouduttu painamaan naulapyssyllä ammuttaessa hiukan tiukemmin seinään, jotta ne menisivät suoraan linjaan. Maalaustöiden edetessä olemme huomanneet, että nyt osa naulanrei'istä on turhan suuria kraatereita, eli naulat ovat aika syvällä. Maalaustyö on hidasta, kun naulanreikiin pitää saada tungettua maalia ja jokainen kraaterin reuna pitäisi saada töpöteltyä valkoiseksi. Maalin kuivuttua täyteen töpötelty naulanreikä ei välttämättä olekaan enää täynnä, ja naularivistö paistaa paneelista melko selkeästi. Oma silmä varmaankin tottuu nopeasti naulanreikiin, mutta jos nyt tekisimme ulkoverhouksen uudelleen (onneksi ei tehdä), niin isäntä kiinnittäisi tarkempaa huomiota naulojen syvyyteen. Naulapyssystä pystyy säätämään naulan ampumissyvyyttä, mutta pyssy saattaa silti ampua nauloja vaihtelevasti. Sen lisäksi aloittelijalla alitajunta saattaa sanoa: "painanpas nyt naulat oikein syvälle niin ei sitten paneelit ainakaan putoile seinästä kun tulee maanjäristys".

Ylempi naulanreikä selvästi matalampi, naulankanta pinnassa. Alempi naula syvällä.
Alempi naulanreikä täytetty maalilla, ylempi vain sivelty päältä
Kuivumisen jälkeen täydet naulanreiät eivät näytäkään enää täysiltä
Vaikutus yleisilmeeseen ei ole suuri, mutta naulanreiät voisivat piiloutua vieläkin paremmin
Maalaustyöt ovat edenneet sen verran hyvin, että telineitäkin on jo päästy purkamaan etupihan puolelta. Kuistilipassa on paljon töitä, kun otsalaudat on vielä maalaamatta ja alapuoli laudoittamatta. Ennen terassilipan tiilikatteen asennusta pitää pilareiden anturoiden ja palkin väliin valaa lisää tukea.



Takapihan puolella telineet vielä täydessä korkeudessa, sillä räystään alunen on laudoittamatta ja ränni asentamatta
Ei korkean paikan kammoisille
Työasennot olivat välillä mielenkiintoisia
Terassilipan alle laitetaan vielä hyttysverkkoa ennen aluslaudoitusta.
Odotan jo innolla, että terassin alla suojassa olevat laudat on käytetty loppuun ja pressun pääsee poistamaan.
Isäntä ja appiukko saivat eilen tehtyä tehostelaudoituksen olohuoneen ikkunoiden ympärille. Talon ilme muuttui heti paljon tummemmaksi. Isännän kanssa tykkäsimme kovasti tuloksesta.


Taidan kirjoittaa rännien, smyygien ja niiden muiden tilpehöörien asennuksesta vielä eri postauksessa, kun tästä tuli tällainen valitusvirsi. Osaatte ehkä kuvitella, että rakentamisen vuosipäivä herättää hienoista turhautumista - vähän niinkuin täyttäisi pyöreitä ja kärsisi ikäkriisistä. Seuraavan ulkoverhouspostauksen jälkeen en kyllä enää ulkoverhouksesta kirjoita, olen mieluummin blogihiljaisuudessa! :D

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Itse tekeminen nyt vain on välillä ihan sieltä itestään, vaikka vapaaehtoisuuteen ja omaan valintaan perustuukin. 😂

    Meillä isäntä just ilmoitti pitävänsä kuukauden pari raksataukoa kun ei vaan jaksa. Mulle pukkaa vähän puhdehommia kun meinasin, että tämän vuoden puolella olis majailtu jo (joskin keskeneräisessä) tönössä. 🙄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja pahoittelut, että kesti näin kauan vastata kommenttiisi. Välillä olen kyllä itsekin sanonut miehelle, että täytyyköhän hänen jo kohta pitää pidempi tauko raksaamisesta, kun se vaan on niin rankkaa tehdä pitkää päivää kuukausi toisensa jälkeen. Meillä ei ole enää pitkään aikaan ollut haaveita joulusta uudessa kodissa, joten jopa totaalistoppikin olisi mahdollinen vähäksi aikaa. Yritämme nyt kuitenkin vielä vähän matkaa eteenpäin. Jaksamista myös sinne raksaamisen keskelle.

      Poista
  2. Paljon tsemppiä projektiin!

    Päivä kerrallaan, asia kerrallaan, on kahlattu läpi raskaita juttuja, samaa ajattelin soveltaa myös raksajuttuihin.

    Teidän talo on edistynyt paljon, täältä kun ruudun takaa seuraa, niin kyllä etenemisen huomaa! :)

    Me kun on vasta muutama viikko harjoiteltu rakentamista, niin on kyllä tullut huomattua että asioihin menee yllättävän paljon aikaa. Kun on nopeasti ajatellut tehdä jonkun jutun, niin yht äkkiä tunteja onkin vierähtänyt tosi monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Tuo päivä kerrallaan on koittanut olla mielessä täälläkin. Välillä raksaamisessa vaan tuntuu, että se muistuttaa trapetsilla kävelyä ilman turvavaljaita. Järki sanoo, että älä katso alaspäin, mutta siltä vaan ei pysty välttymään kun pitää katsoa mihin jalkansa asettaa. Raksalla tehdään yksi asia kerrallaan, mutta aina silloin tällöin sen yksittäisen tehtävän ohi näkee ympäröivän kaaoksen ja edessä olevan työmäärän. Silloin se paniikki tahtoo puskea läpi. Mutta senkin kanssa oppii vähitellen elämään :)

      Isot tsempit sinnekin rakentamiseen, on se ainakin mieleenpainuva ja kasvattava kokemus vaikka onkin rankkaa.

      Poista
  3. Tsemppiä raksaamiseen! Meidän raksaus loppui (jatkuakseen ensi vuonna pihatöillä) juhannusviikolla muuttotarkastukseen. Meillä tosin talo edelleenkin maalaamatta kaikin puolin, ehkä sitten syksymmällä..:)

    -Erika (Villa Klippan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, onnea uuteen kotiin sekä tietysti tuoreelle herralle ja rouvalle :)

      Poista
  4. Tsemppiä ja jaksamista rakentamiseen, itselläkin päivät venyy tontilla Viimiset 2 kuukautta jokapäivä ollut tontills vähintään 12 tuntia päivässä.Kyllä se joku päivä vielä palkitsee, ja vielä kun kerkeisi kirjoitta blogia samaa tahtis mitä rakentaa xD Mukava blogi sulla pitää laittaa seurantaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsempeistä ja sinne myös. Tuo on kyllä hienoa, että pystyy olemaan raksalla noin pitkiä päiviä, niin etenemistä saattaa nähdäkin enemmän. Meillä isännällä raksaillat ovat pääsääntöisesti noin 5-6h mittaisia, kun päivätyötä on ensin 6-14 ja tontille puolen tunnin ajomatka. Tuosta illan ajasta osa menee työkalujen keräämiseen ja ajatusten kasaamiseen, jolloin tehokas työaika on vielä vähemmän. En ihmettele ollenkaan, että isäntääkin jo turhauttaa. Onneksi työ on kuitenkin jonkin verran joustavaa, että voi lähteä silloin tällöin aikaisemminkin töistä raksaamaan. Ja viikonloput on tietysti hyviä raksapäiviä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...