Esimakua rakennusväsymyksestä ja ensimmäiset tarkistuskuvat

Viime viikko oli äärimmäisen rankka koko meidän perheelle, sillä ohjelmassa oli väliaikaisen vuokra-asunnon tyhjentäminen, siivoaminen ja muutto. Saimme siis ystävältä vuokralle asunnon, joka piti tyhjentää tavaroista (lähinnä kaatopaikalle) ennen muuttamistamme siihen. Kaikkiaan teimme viitisen kaatopaikkakuormaa, siivosimme asunnon lattiasta kattoon ja sitten muutimme lähemmäs kymmenen peräkärrykuormallista omia tavaroita. Koska yksivuotiasta ei voinut tuoda laatikkomeren keskelle, oli pakko laittaa uusi asunto kerralla järjestykseen yhden päivän aikana. Tämän jälkeen vanha asuntomme vielä piti siivota ja luovuttaa. Muuton jälkeen oli tietysti tehtävä isännöitsijälle tuloilmoitus, selvitettävä internetyhteys, vaihdettava kotivakuutus ja niin edelleen.

Hommaa on siis riittänyt. Poika oli lähes koko viime viikon isovanhemmilla hoidossa aamusta iltaan. Poika onneksi viihtyy siellä erinomaisesti, eikä rakkautta puutu, joten vanhempina pystyimme olemaan melko levollisin mielin vaikka omatuntoa kolkuttikin ja ikävä oli kova. Miehen kanssa oltiin joka ilta aivan rättipoikkipuhki.

Väkisinkin mieleen hiipi, että tätäkö on sitten rakennusväsymys vai jopa jotain pahempaa? Rakentamisen aikainen väsymys kestää yhtäjaksoisesti yli vuoden - tämän ollessa vain viikon kestoinen projekti. Pohdin kuitenkin, että pahinta tässä viikossa on ollut aikapaine, joka on ollut niskassa koko ajan. Asunto oli pakko luovuttaa, joten muutto oli kaikkinensa saatava hoidettua. Voisiko rakentamisen aikataulutuksen tehdä niin, ettei aikapaineita olisi aivan jatkuvasti? Oppaissa suositellaan kaikkien suurten työvaiheiden väliin jätettävän parikin väliviikkoa. Sen lisäksi on ehkä hyvä asennoitua siihen, että talon tekeminen itse kestää 1,5 vuotta. Tavoittelemme joulua 2017 - onkohan sekin liian tiukka aikataulu? Hengähdystaukojakin on otettava.

Riitelemistäkään ei kiireessä ehtinyt harrastaa, vaan yhteentörmäyksiä alkoi tulla vasta muuton jälkeen. Ilma sitten puhdistui kuin itsestään, kun molemmat oivallettiin että olisihan ollutkin outoa, jos tässä väsymyksessä ei yhtään kiristyisi tunnelma. Muistin lukeneeni raksablogeista, että pahinta aikaa rakentamisessa saattaa jopa olla aika sen jälkeen kun uuteen taloon on muutettu ja väsymys purkautuu. Sitäkin tässä harjoiteltiin siis jo etukäteen :)

Saimme viime viikon loppupuolella Kastellin suunnittelijalta ensimmäiset tarkistuskuvat talosta, ja pettymys oli melkoinen. Olimme suunnnitteluohjelmalla pohjaa tehdessämme käyttäneet vain 10cm paksuisia seiniä, kun ulkoseinät ovat todellisuudessa 30cm paksuja. Olimme tiedostaneet, että seinät ovat paikoin paksumpia, mutta emme amatööreinä olleet oivaltaneet, kuinka valtavan paljon seinät syövät neliöitä talosta. Lopputuloksena oli mm. liian pieni tekninen tila (joka oli muutettu vessaksi kodinhoitohuoneen yhteyteen), liian pieni ruokailutila ja keittiökin oli kuvassa kutistunut siten että yksi pöytätaso oli kadonnut. Kuvien saamisesta asti olemme olleet aivan lamaantuneita koko talon suunnitteluun. Mitäs nyt tehdään, kun vaivalla suunniteltu pohja ei edelleenkään toimi, vaan on paikoitellen liian pieni? Harkinnassa olisi soitto Kastellille, että siirretäänpäs niitä seiniä taas vähän ulospäin. Kerrosala talosuunnitelmissa on tällä hetkellä 202, ja huoneistoala 179. On se kumma, jos ei kolmehenkiselle perheelle riitä vieläkään...

Alakerrran pohjapiirrustus: Kastelli ja RPN-konsultointi Oy

Kaikesta väsymyksestä ja tarkistuskuvaongelmista huolimatta meistä tuntuu, että ollaan taas askeleen lähempänä talounelmaa, kun väliaikaisasunnossakin jo asutaan. Nyt vaan mietintämyssy päähän ja talon pohjaa muokkaamaan.