Tiiveysmittausta, kattojen levytystä, tasoitusta ja maalausta

Talossamme tehtiin tiiveysmittaus vajaa viikko sitten. Lyhyesti summaten tiiveysmittauksessa on kyse rakennuksen ilmanpitävyyden mittaamisesta. Hyvä ilmatiiviys talossa vähentää kosteus- ja homevaurioriskejä, parantaa sisäilman laatua, vähentää vedontunnetta ja mahdollisten homeiden, epäpuhtauksien ja haitallisten aineiden kulkeutumista talon rakenteista, maaperästä ja ulkoilmasta sisäilmaan. Hyvä ilmatiiviys vähentää myös energiankulutusta. Tiiviissä talossa voidaan toteuttaa ilmanvaihto hallitusti ja energiatehokkaasti ilmanvaihtokoneella, jossa on lämmön talteenotto. Rakennuksen tai sen osien tiiviyttä mitataan Suomessa ns. alipainemenetelmällä, jossa tutkittavaan tilaan aiheutetaan 50 Pa:n alipaine ulkoilmaan nähden. (Lähde: MP-yhtymä Oy)

Pyysimme ja saimme tarjoukset Pirkanmaan Kiinteistö- ja Sisäilmatutkimus Oy:ltä, MP-Yhtymä Oy:ltä sekä Insinööritoimisto Henri Mäkinen Oy:ltä. Tarjouspyyntöihin vastattiin nopeasti ja asiallisesti. Hintahaarukka oli 250-390€, eikä tarjouksen sisällöissä juurikaan ollut eroja. Olin puhelimitse yhteydessä edullisimman tarjouksen tehneeseen MP-yhtymään, ja kun yhteistyö tuntui olevan kunnossa, valinta oli helppo.

Mittaaja oli reippaan oloinen ja tarkisti hyvin nopeasti talon, tehden teippauksia ja sulkemisia mittausta varten. Olimme isännän kanssa myös paikalla, ja isäntä osallistui valmisteluihin teipaten ovenkahvojen reikiä ja kaataen vettä viemäreiden vesilukkoihin, jos siitä vaikka olisi jotakin apua. Mittaaja pisti pystyyn tietokoneen mittausohjelmalla, asenteli pääoveen kankaisen oven sekä puhaltimen. Näillä välineillä tehtiin taloon vuorotellen alipainetta ja ylipainetta - sen tarkemmin en härveleistä lähtenyt kyselemään tietoa. Ensin tehtiin esimittaus, joka näytti mittaajan mielestä sen verran hyvää lukemaa, että siirryttiin suoraan varsinaiseen testiin. Tiiveysmittauksen tulokseksi eli ilmanvuotoluvuksi tuli pyöristämisen myötä 0,5.

Itse kun en ollut aikaisemmin ollut tällaisessa mittauksessa mukana, niin en osannut ihmetellä miksi mahdollisia vuotopaikkoja ei etsitty lämpökamerakuvauksella, kuten joissakin kohteissa on tehty. Näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut olla mielenkiintoista etsiä mahdollisia vuotokohtia, ja koittaa vielä parantaa niitä, vaikka tulos oli nytkin hyvä. Olemme kuitenkin isännän kanssa tyytyväisiä siihen, että kertamittauksella päästiin erinomaiseen tulokseen. Se kertoo ennen kaikkea siitä, että talossamme rakentamisen laatu on hyvällä tasolla. Vielä pitäisi energiatodistuksen päivitys tilata, jotta tiedetään mihin energialuokkaan talomme tulee sijoittumaan.

Kun tiiveysmittaus oli ohitse, aloimme suunnittelemaan sisäkattojen levytystä. Meille on harrastetilaa lukuunottamatta sisäkattomateriaaliksi suunnitteilla MDF-paneeli, mutta kattoihin täytyy talon jäykistyksen vuoksi silti asentaa myös kipsilevyt. Tiesimme tämän jo talopakettia ostaessa, nimittäin Kastellilla tämä oli sellainen osa talon rakennetta, jolle myyjä ei antanut vaihtoehtoa. Ennen levytyksiä kävimme isännän kanssa läpi tarkat lampun paikat sekä merkitsimme ne valmiiksi höyrynsulkumuoviin. Rasiat isäntä kiinnitti laudan paloihin niin, että niitä pystyy tarvittaessa vielä hiukan siirtelemään, ja että ne asettuvat oikealle korkeudelle tulevan sisäkaton tasalle. Osasta huoneista puuttuu vielä sähköasennuksia, ja huomenna sähkäri on taas tulossa hommiin.

LED-spottien paikat merkittynä tussilla

Rasiat kiinnitetty lautoihin, välissä vielä pala lautaa laskemaan rasiaa alemmas tulevan paneelin kanssa tasalle

Olohuoneen korkeassa tilassa valojen paikkojen merkitseminen oli vähän hankalampaa

Ennen kattojen levytystä asennettiin huoneiden välille katonrajaan villaa. Väliseinärunkojen yläpuolelle kattokoolausten väliin muodostuu aukko, joista ääni pääsisi herkästi kulkemaan tilasta toiseen. Ääntä pyritään eristämään seinänrungon levyisellä villasuikaleella. Sähköjohtojakin noissa väleissä kulkee, ja ne piti jättää villasuikaleen alapuolelle, jottei sähköjohto kulkisi kahden villakerroksen välissä. Allakin kuvassa näkyy yksi johto, jonka epähuomiossa laitoin väärin, ja kuvan ottamisen ansiosta huomasin sen korjata.

Itse kattojen levytys sitten aloitettiin kussakin huoneessa levytyksen suunnittelulla, eli miettimällä mistä reunasta aloitetaan, ja miten saadaan levyjen kiinnitykset sopimaan koolauksiin. Tämän jälkeen tehtiin mittauksia ja muistiinpanoja siitä, mihin kohtiin levyä pitää tehdä leikkauksia tai reikiä sähköille tai ilmanvaihdolle. Jos sisäkattomateriaaliksi haluaisi jätettävän kipsilevyn vaikkapa maalattuna tai rapattuna, kaikki kipsilevyn reiät pitäisi tehdä valmiiksi oikean kokoisiksi ja siistillä jäljellä. Koska meille on tulossa MDF-panelointi, pystyimme tekemään nyt reiät reilun kokoisina vähän huolimattomasti, ja vasta paneloidessa joudumme miettimään, mikä on kunkin reiän optimaalinen koko. Levyyn mitattiin ja merkittiin reiän keskikohta, piirrettiin ympyrä sangon kantta sabluunana käyttäen, sekä leikattiin reikä kuviosahalla. Kaikki reunat, joista piti leikata palanen, siistittiin kipsilevyraspilla. Valmiiksi mitattuun ja muotoiltuun levyyn tehtiin vielä ruuvilinjat mitan avulla liu'uttaen, eli asettamalla mitasta auki koolausten mukaiset 30cm, 60cm ja 90cm, pitämällä kynää mitan päässä samalla kun vedetään mittaa levyn reunaa pitkin ylhäältä alas. Helppoa ja nopeaa.

Muistiinpanot kipsilevyn palasessa

Oikean kokoinen kipsilevy valmiilla rei'illä nostettiin sitten levyhissin avulla paikoilleen katonrajaan. Levyä paikalleen nostaessa piti huomioida, ettei väliin jää sähköjohtoja, joihin voisi osua ruuvilla. Ja tietysti, että oikeat sähköjohdot tulevat oikeasta aukosta levyn läpi. Levyn kiinnitys kattokoolauksiin tehtiin nauharuuvinvääntimellä valmiiden viivojen kohdalta.

Yläkerrassa on nyt levytetty lasten makuuhuoneiden ja niiden välissä olevan vaatehuoneen katot sekä porrasaukko. Sähkötöiden edistymisen jälkeen päästään jatkamaan kaikkiin muihinkin tiloihin. Kattojen levytykset ja kaikki ilmanvaihdon koteloinnit halutaan saada valmiiksi ennen tasoitustöitä, jotka on nyt sovittu aloitettavaksi kolmen viikon päästä maanantaina. Kotelointeja tehdään sitä mukaa kun edetään levytyksissä huoneesta toiseen.

Osa talomme tasoitustöistä tullaan budjetin vuoksi tekemään itse. Tasoitustöitähän kokeilimme jo teknisen tilan nurkkauksessa, ja tuosta työstä jäi jäljelle aika paljon tasoitetta. Nyt olemme siirtyneet tasoittamaan koko harrastetilaa. Täytyy ihan ensimmäisenä sanoa, että olisi samalla vaivalla pitänyt kauan sitten tasoittaa ja maalata koko teknisen tilan seinä, eikä vain maalämpöpumpun nurkkausta. Emme nimittäin ihan tulleet ajatelleeksi, että maalämpöpumpun asennuksen jälkeen koko seinän maalaaminen hankaloituu. Nyt oli tuhottomasti putkia suojattavana ja maalauksen tiellä. Edelleenkään koko seinää ei pystynyt maalaamaan ja tasoittamaan, koska siitä puuttuu kipsilevyjä sähköasennusten vuoksi. Se osa seinästä siis tehdään vielä myöhemmin.

Ruuvinkantoja tasoitettu

Sitten siirryttiin saumanauhoihin

Tasoitus, hionta, tasoitus, hionta, pohjamaalaus, tasoitus, hionta, pohjamaalaus...

Parin tasoituksen ja hionnan jälkeen siirryimme pohjamaalaukseen, joka paljastaa herkemmin mahdollisia korjauksen tarpeita tasoitustyössä. Pohjamaalina käytettiin nyt Teknoksen Trend 3 -maalia. Meillä ruuvinkannat oli todella onnistuneesti tasoitettu, mutta saumaukset olivat jääneet kuprulle tai irti reunoistaan, eli saumanauha ei ollut tarttunut kunnolla kiinni saumatasoitteeseen. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että tasoite on ehtinyt kuivua liikaa ennen saumanauhan kiinnittämistä, tai että tasoitetta on ollut hiukan liian vähän. Saumanauhasta pystyi leikkaamaan aika siististi reunaa pois ja tasoittamaan kolot uudelleen. Seuraava hionta- ja maalauskierros taas kertoo, ollaanko voiton puolella.

Jakotukin suojaus ja takaa maalaaminen ei ollut herkkua,
koittakaa muut maalata seinä etukäteen jos mahdollista :)

Sähkötyöt loppusuoralla, ja vielä hetken on melkoinen kaaos ennenkuin johdot kytketään kaappiin

Kupruileva saumanauha ja ylempää veitsellä viilletty saumanauhasta pala pois

Uusi tasoituskierros saumoille, toivottavasti viimeinen, odottamassa hiontaa

Nyt siis talolla on samaan aikaan monenlaista työvaihetta meneillään. Seuraavan parin viikon aikana tullaan tekemään loppuun kattojen levytykset sekä jatkamaan tasoitus- ja maalaustöitä niissä tiloissa, joissa työnjälki ei tule niin näkyvälle paikalle. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä rautakaupoillakin pyörimään, sillä pintamateriaaleista päättäminen lähestyy kovaa vauhtia! Miten ongelma voikin olla samaan aikaan niin positiivinen ja negatiivinen ? :)

Liukuovet seinän sisään DIY eli tee-se-itse

Meidän makuuhuoneemme yhteydessä on walk in closet -tyyppinen vaatehuone/pukeutumishuone. Halusimme makuuhuoneen ja vaatehuoneen väliset ovet seinän sisään liukuvina, ja siten ne piirrettiinkin jo pohjapiirrustukseen.

Valmiita seinän sisään liukuvien ovien runkoelementtejä on tarjolla jo useammalla valmistajalla, kuten Liunella, Eclissellä tai Jeld-Wenillä nyt muutaman mainitakseni. Niiden hintataso on vielä melko korkea, ja ovivalikoimat mielestäni suppeat. Yhden ovipaketin hinta voi olla jopa 500-600 euroa, ja sekin melko tavanomaisella väliovella - ja me tarvitsisimme tuohon aukkoon kaksi. Meille oli alusta asti selvää, että haluamme makuuhuoneen ja vaatehuoneen väliin peililiukuovet hopean värisillä kehyksillä, ja että tässä meidän projektissa ei panosteta valmiisiin ja kalliisiin ovielementteihin, kun meillä on tuollainen todella kätevä isäntä tekemässä ihan yhtä hyviä ratkaisuja itse.

Pariliukuovet valmiina runkoelementteinä Liunelta

Lähdimme siis miettimään vaihtoehtoja tuon väliseinän toteuttamiseen. Saimme mietinnässä apua asentajaltamme, mutta lopulta isäntä päätti vähän sooloilla ja koittaa ihan omaa viritystään. Tärkeimpänä vaatimuksena meillä oli se, että koko 160cm kulkuaukko saadaan vapaaksi, eli emme harkinneetkaan laittavamme tuohon aukkoon kahta liukuovea niin, että vain puolet eli 80cm olisi kerrallaan avoinna kulkua varten. Toinen vaatimus oli budjettiin liittyvä, eli koko seinä saisi maksaa korkeintaan 700 euroa.

Kuva: Osio liukuovet

Ensimmäisenä asentajamme taisi ehdottaa, että koko väliseinä tehtäisiin tilanjakoliukuovista, eli neljästä eri liukuovesta kahdella kiskolla, jolloin kaksi reunimmaista voisi olla kiinteitä. Silloin saisimme puolet väliseinästä kerrallaan auki. Tämä vaihtoehto houkutteli siksi, että se on erittäin näyttävä sekä helpoin ja vaivattomin rakentaa. Huonona puolena oli hinta (vähintään 1000 euroa noin isoista ja useista liukuovista) ja se, että tällainen "väliseinä" ei ole kovin tukeva. Meillä on hyvin mahdollista, että vaatehuoneessa juoksentelee lapsia vaikkapa piilosilla, ja liukuoveen törmääminen voisi rikkoa sen. Kolmantena huonona puolena oli se, että edes niiden kiinteiden eli reunimmaisten liukuovien eteen ei oikein sovi asettaa huonekaluja saati kiinnittää niihin tauluja, joten se heikentää huoneen sisustamismahdollisuuksia. Pelkkien vaatekaappien eteen liukuovet sopisivat mainiosti, kun niiden läpi juoksemisen mahdollisuuksia ei juuri ole, ja kaappien eteen ei muutenkaan voisi laittaa nojatuoleja tai lipastoja.

Toisena vaihtoehtona mietimme tekevämme tavallisen väliseinärungon, jonka taakse vaatehuoneen puolelle voisi ripustaa liukuovet. En itse lämmennyt tähän vaihtoehtoon, koska liukuovet liukuisivat silloinkin vaatehuoneen puolella seinien eteen, eikä noita seinänpätkiä pystyisi käyttämään kalustamiseen. Olin nimittäin ajatellut, että tuohon toiselle seinänpätkälle ripustaisi esimerkiksi jonkin korunaulakon tai vaikka naulakon pyyhkeille, kun kylpyhuone on aivan vieressä. Eniten minua kuitenkin häiritsi se, että liukuovi näyttäisi vaatehuoneen puolelta olevan "kuopassa" miltei 10cm syvyydessä makuuhuoneen puoleisesta seinän pinnasta katsoen (väliseinän runkotolpat 66mm + kipsilevyt molemmin puolin, 26mm).

Kuva: Decor sisustus

Seuraavaksi ehdotettiin, että laittaisimme liukuovet makuuhuoneen puolelle, jolloin ei näyttäisi että ovet ovat kuopassa. No tässä vaihtoehdossa minulle ehdoton "nounou" oli se, että kisko olisi koko matkaltaan näkyvissä makuuhuoneessa. Ja tässäkin vaihtoehdossa makuuhuoneen puolen sisustamista haittaa se, että liukuovien pitää päästä liukumaan seinän eteen. Mielestäni se olisi hyvän seinäpinta-alan hukkaamista.

Isännän piti siis löytää minulle uusia ehdotuksia. Lähdettiin miettimään, että tekisi itse väliseinärungon, jonka sisään liukuovet pääsevät liukumaan. Ongelmana on se, että ontto seinänrunko on helposti myös liian heikko. Siksi sen molemmin puolin olisi hyvä olla runkotolpat vähintään  "kakkosnelosista". Tällaiselle rakennelmalle syntyi paksuutta lähes 17cm, kun väliin laskettiin tilaa 40mm paksulle liukuovelle (ohuempiakin liukuoviratkaisuja löytyy, jos ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä tai tekee vaikka itse vanerista). Mielestäni tässäkin korostui liikaa se, että liukuovi on kuopassa, kun makuuhuoneen seinänpinnasta liukuoveen oli matkaa noin 6cm.

Asentajamme saattoi vähän naureskella, kun tämä rouva sanoi, että 6cm on liikaa kuoppaa liukuovelle, ja korkeintaan 3-4cm sopii. Siis kahden ratkaisevan senttimetrin takia sain isännän pohtimaan tapoja tehdä ohuemman, teräsvahvisteisen väliseinärungon seinän sisään liukuville oville. Myös isäntä käski sitten kertomaan, että nämä rakkaan vaimon mieltymykset tuottivat isännälle jonkin verran päänvaivaa. Teräs noin yleensä runkotavarana on arvokkaampaa kuin puu, mutta on otettava huomioon, että ohuempi runkotavara on halvempaa kuin edellisen vaihtoehdon järeämpi runkotavara, mikä kompensoi teräsvahvistuksista syntyviä kustannuksia. Meille (vai minulle?) tämä vaihtoehto oli joka tapauksessa mieluisin, sillä se on mahdollisimman ohut ja huomaamaton, mutta silti edullinen tapa saada liukuovet seinän sisään. Vielä ohuemman rungon olisi toki saanut hitsaamalla rungon kokonaan teräksestä, mutta se olisi ehkä ollut vähän kalliimpi ja työläämpi vaihtoehto. Tämä vaihtoehto arveltiin budjettiin sopivaksi, sillä teräsvahvikkeisiin ja runkotavaraan laskettiin menevän korkeintaan 200 euroa ja liukuoviin 500 euroa.


Rungon toteutus

Tällaisten seinien toteuttamiseen on varmasti yhtä monta tapaa kuin tekijää. Yritän parhaani mukaan esitellä tässä sen, miten itse toteutimme seinän, jos joku haluaa itse tehdä vastaavan tyyppisen ja etsii vinkkejä. Alla kuvassa on rungon rakenne pääpiirteissään. Kuva on tehty ihan tavallisella paint-ohjelmalla eikä ole minkään valtakunnan mittakaavassa. Seinää on jopa vähän pistetty kasaan, ja tolppien välit sekä oviaukko ovat oikeasti leveämpiä. Kuvassa myös näkyy vain yhden puolen pystytolpat (aitalauta) selvyyden vuoksi. Laudat eivät olleet molemmin puolin aivan kohdakkain, mutta toisenkin puolen tolppien piirtäminen kuvaan olisi sekoittanut liikaa.

Seinän runko tehtiin väliseinätolpista, aitalaudasta, kulmaraudasta, ja kakkoskakkosista. Ensin aukon reunoille asennettiin laserin avulla väliseinätolpat. Näihin tolppiin saatiin kulmaraudoilla kiinni kaksi poikittaista palkkia, jotka olivat myöskin väliseinätolppaa, mutta kavennettuina, jotta niiden kylkiin saatiin mahtumaan laudat kiinni molemmin puolin. Ylempi palkki kiinnitettiin myöhemmin vielä sen yläpuolelle asennettuun kakkoskakkoseen, joka oli puolestaan kiinni kattotuoleissa. Näin saatiin seinä vakautettua paikoilleen. Tässä kuten muissakin väliseinissä pitää tietysti huomioida painumavara, eli naulapyssyllä ammuttaessa ei annettu ylimpien puiden kiristyä kiinni toisiinsa vaan naula jäi keskivaiheilta vähän näkyviin palkin ja kakkoskakkosen väliin.

Seuraavaksi jälleen laserin avulla asennettiin kulmaraudat kipsivalussa olevaan alajuoksuun kiinni molemmin puolin. Alajuoksu piti olla upotettuna valuun jo sen vuoksi, että meille tulee liukuovet, jotka tarvitsevat sekä ylä- että alakiskon. Alakiskon pitää päästä kulkemaan seinän sisällä lattiamateriaalin tasalla, eikä seinän sisällä voi siksi olla alajuoksua enää valun yläpuolella.

Tässä isäntä oli ehtinyt jo pari pystylautaakin laittaa,
vaikka niitä ennen olisi ollut hyvä asentaa yläkisko liukuoville.

Liukuovien yläkiskokin olisi hyvä laittaa jo tässä vaiheessa, joten se kannattaa tilata hyvissä ajoin. Alakiskoa ei vielä voi asentaa, vaikka se tuossa ylempänä kuvassa onkin piirrettynä, koska se pitää asentaa lopullisen lattiamateriaalin päälle. Ennen yläkiskon asennusta se piti katkaista kahteen osaan, koska meille liukuoven kanssa myyty kisko oli tuplakiskoa, ja meidän seinänrungon väliin mahtui vain yksiosainen kisko. Leikkaaminen onnistui hyvin peltileikkurilla.

Sitten asentamaan pystylautoja, eli teräksellä vahvistettuja aitalautoja. Aitalautojen kahteen kulmaan kiinnitettiin 2m pitkät kulmaraudat, jotka tukevoittivat lautaa huomattavasti. Aivan oviaukon vieressä oleviin lautoihin laitettiin vain yhteen kulmaan vahvistus, jotta myöhemmin saisi helpommin kiinnitettyä laudan puiseen reunaan listan (kuvassa oranssit, asennetaan myöhemmin).

Leikkaus välisenästä kohdasta A

Isäntä työsti kulmaraudat työpaikallaan, eli teki niihin valmiiksi ruuvinreiät ja katkaisi oikeaan mittaan. Kulmarautoja tarvittiin kaikkiaan 20. Kulmaraudoissa piti varmistaa, että ruuvit eivät jäisi yhtään ulkonevaksi liukuoven aukkoa päin, jottei ovi ajan saatossa kerää naarmuja. Siksi toisen puolen ruuvinreikiin tehtiin upotus ruuvinkantaa varten. Toisella kyljellä riitti tavallinen läpireikä.

Teräsvahvistukset pystylautoihin tehtiin siksi, että puu on materiaalina elävää ja liian joustavaa, varsinkin näin ohuina kappaleina. Ensin ajattelin, että no mitäs sillä on väliä, vaikka se seinä olisi vähän heikko, jos siihen ei ole aikomus nojailla tai ripustaa mitään painavaa? Sitten tutkin asiaa ja isäntäkin minua valaisi, että liiallinen joustavuus ja puun eläminen voivat herkästi aiheuttaa seinän tasoituksiin ja sitä myöten maalipintaan halkeamia. Seinä ei siis välttämättä olisi kovin pitkäikäinen pelkästään puurakenteisena. Toinen syy on se, että jos rakennetta ei jäykistä, voivat puut taipua sisäänpäin niin, että liukuovi ei mahdukaan kunnolla kulkemaan aukossaan. Kukapa haluaisi liukuoven, joka rahisee ja raapii aukkoon työntäessä, jos asian voi ehkäistä? Tuosta puun epäluotettavuudesta saimme heti esimakua, kun isäntä mittasi reunimmaisten, vain yhdestä kulmastaan vahvistettujen pystylautojen välin. Sen piti laskelmien mukaan olla 46mm, mutta oli toisesta reunasta enää 40mm. Oli siis millipeliä, olisiko liukuovi enää mahtunut kulkemaan välissä. Isäntä kehitti tähän ratkaisun ja asensi vielä rungon yläosaan pystylautojen väliin pätkän kakkoskakkosta, joka puristaa lautoja ylhäältä kasaan, avaten niitä samalla alhaalta riittävän etäälle toisistaan.

Leikkaus väliseinän kohdasta B lattiaa kohti katsoen

Pystylautojen asennuksessa piti etukäteen jo miettiä, miten seinä tullaan levyttämään. Koska väliseinien tukevuuden kannalta on tärkeää, että kipsilevyjen sauma ei ole molemmin puolin samassa kohdassa, piti myös pystylautoja asentaa sellaisiin kohtiin, että kipsilevyn sauma osuu niihin järkevästi. Siksi pystylaudatkaan eivät käytännössä olleet aivan samoilla kohdin molemmin puolin. Isäntä oli jo ottanut tämän huomioon laskelmissaan, ja tehnyt alajuoksun päällä olevaan kulmarautaan valmiit reiät ruuveille. Pystylautojen asentaminen mahdollisimman eri kohtiin toisiinsa nähden helpottaisi myös asennusvaihetta, sillä oli hankala päästä väliin ruuvaamaan toista pystylautaa paikoilleen, jos ne olivat täsmälleen samassa kohden.

Lopuksi oli lähinnä viimeistelyä, eli oviaukon yläpuolelle tuli lyhyempiä pystylautoja tukevoittamaan rakennetta ja tarjoamaan kiinnitysalustaa kipsilevylle. Isäntä oli laskenut etukäteen, että aitalaudasta tulee jäämään tarpeeksi "jämälautaa" pystylautojen sahaamisen jälkeen. Vielä loputkin palat käytettiin oviaukon yläreunan viimeistelyyn siten, että koko matkalla on puuta, johon kiinnittää kipsilevy ja myöhemmin lista. Pienet palaset puuta laitettiin vielä rungon yläreunaan sivuttaistueksi, eli ylimmän poikittaispalkin ja kakkoskakkosen kylkeen.

Tällä toteutuksella päästiin budjettiin. Tarkka summa on vielä laskematta, kun kuititkin on vielä kirjaamatta, mutta runkomateriaalit maksoivat alle 200 euroa ja liukuovet tulevat kiskoineen maksamaan 480 euroa. Näyttäisi, että rungosta tuli myös oikein tukeva. Sitä kokeiltiin ihan töniäkin, eikä se kyllä ottanut siitä ollenkaan nokkiinsa. Jos joku vielä haluaa tietää, kuinka paljon tällainen runko sitten voisi viedä tilaa:

Tänään isäntä ja appiukko saivat sitten seinän levytettyäkin umpeen. Siinä ei mitään sen kummallisempaa työvaiheitta ole esiteltäväksi, joten tyydyn laittamaan kuvat lopputuloksesta. Samalla saatiin koteloitua vaatehuoneessa olleet putket piiloon. Näistä ensimmäisessä kuvassa oviaukko näyttää mielestäni vähän menninkäisen ovelta, kovin pieneltä. Vähän hiipii mieleen ajatus, että mitä jos seinä olisikin ollut kokonaan peililiukuovea.. Mutta keskeneräistä on vaikea arvostella, uskon että tasoitukset, maalaukset ja liukuovet varmistavat vielä, että oli oikea päätös rakentaa seinä juuri näin.

Makuuhuoneesta vaatehuoneeseen päin. Tuo takaseinä tulee olemaan kokonaan vaatekaappeja

Yläkerran aulasta makuuhuoneeseen ja vaatehuoneeseen päin

Vaatehuoneen putket koteloitu piiloon

Huomenna meillä on muuten tiiveysmittaus (!!) Toivottavasti kaikki sujuu ongelmitta ja saadaan edes kohtalainen tulos :D Ainiin, ja kiitos kaikille lukijoille, hiljattain on tullut täyteen 80 000 sivunäyttöä blogissa :)