Vedeneristyksiä, laatoituksia ja kuraeteistä

Vedeneristys- ja laatoitushommat aloitettiin jo toukokuussa alakerran wc:n työstämisellä. Vedeneristykset herättävät erittäin voimakkaita mielipiteitä, koska kyseessä on niin tärkeä osa hyvää rakentamistapaa, ja se on vahvasti yhteydessä pelkoon ja ihan todellisuuteenkin "hometaloista". Pyysin tarjouksia vedeneristyksistä taloomme, ja pelkälle vedeneristystyölle ilman materiaaleja olisi tullut niin suuri hinta, että meidän budjettiimme ei kertakaikkiaan sopinut teettää näitä töitä. Kun ilmoitin päätöksestämme yhdelle tarjoajalle, hän vastasi näin: "Vedeneristyksiä ei saa tehdä kun VTT:n henkisetifioinnin suorittanut henkilö ja muutto/ lopputarkastuksessa pitää olla Vedeneristyspöytäkirja, eli se on laatoituksen tärkeimpiä asioita." Voin ihan suoraan sanoa, että otti päähän ja kovaa, nimittäin missään määräyksessä tai laissa ei vielä tiettävästi ole määritelty, että vedeneristyksiä eivät saa tehdä kuin sertifioidut henkilöt. On käsittämätöntä, että ammattilainen yrittää myydä palveluitaan antamalla perätöntä tietoa. Mietinkin, onko kyseessä nyt jokin yleinen harhaluulo tai aivopesun tulos, nimittäin eräässä suositussa rakennusblogissakin sanotaan näin: "Ja vielä kerran muistutan; märkätilojen eristykset pitää aina jättää ammattilaisille, vain kuivien tilojen vedeneristyksen saa tehdä itse." (Täällä) Tämähän ei pidä paikkaansa.

Omakotitaloa rakentaessa siis tämän hetken säännösten mukaan saa tehdä vedeneristystyöt myös itse. Siinä, kuten kaikessa muussakin rakentamisessa, on vain noudatettava erityistä huolellisuutta, valmistajan ohjeita ja oikeita työtapoja. En näe syytä, miksei asiaan huolellisesti perehtynyt ja tunnollinen omatoimirakentaja voisi itse saada tehtyä täysin asiallisia vedeneristyksiä. Meidän isännän huolellisuus ja osaaminen lyö aivan varmasti laudalta monen "koulutetun rakennusalan ammattilaisen" työnjäljen, eikä vähiten siksi, että tämä talo on oma unelmamme, jota tehdään meille itsellemme.

Alakerran wc:ssä meillä on lattiakaivo, joten vähintäänkin lattia piti vedeneristää. Joidenkin mielestä kaikkien laatoitusten alla pitäisi olla vedeneristys, koska laattaseinää pitäisi voida halutessaan pestä runsaalla vedellä. Meillä kuitenkin tulee vessaan kiintokalusteet koko seinän mitalta, eikä tilassa niidenkään takia voi roiskia vettä ympäriinsä. Se ei siis ole märkätila. Wc:llä on yksi yhteinen harkkoseinä pesuhuoneen kanssa ja muuten seinäpinnat ovat tavallista kipsilevyä. Vessassa kolme seinänpätkää laatoitettiin ja yksi tullaan maalaamaan. Harkkoseinä on tasoitettu märkätilatasoitteella ja maalattava seinä on ylitasoitettu ja pohjamaalattu. On myös muistettava, että jos automaattisesti vetelisi vedeneristykset koko tilaan, jäisi ulkoseinän osuudella kipsilevy kahden "muovikalvon" väliin, koska kipsilevyn takana on höyrynsulkumuovi. Päädyimme näistä syistä sivelemään seinille kosteudensulkuainetta ja vedeneristämään vain lattian ylösnostoineen. Varmistimme ennen töiden aloitusta tasoitusfirmalta, minkä valmistajan märkätilatasoitetta harkkoseinässä on käytetty, ja hankimme saman valmistajan tuotteet myös kaikkiin vedeneristystöihin. Ennen vedeneristyksiä kaikki nurkat ja putkien ympärykset tiivistettiin polymeerimassalla.

Seinien laatoitus aloitettiin laattajaon huolellisella suunnittelulla ja sen jälkeen alhaalta päin mitoittamalla ja jättämällä alin rivi kiinnittämättä tässä vaiheessa. Laattapakettien avulla saatiin tuettua oikeaan korkeuteen ensimmäiselle laattarivistölle tukipuut. Laattojen välissä käytettiin laattaristejä, jotka varmistivat sauman pysyvän samanpaksuisena koko tilassa. Huoneen kulmia varten laattoja jouduttiin leikkaamaan oikean kokoisiksi laattaleikkurilla, ja rasioiden ja putkien reiät isäntä teki pylväsporakoneella, jossa oli timanttireikäsaha. Homman olisi voinut hoitaa myös tavallisella porakoneella, jossa on timanttireikäsahanterä, käyttämällä imukuppikiinnitteistä ohjuria. Laatat kiinnitettiin seinään saneerauslaastilla.

Kun seinät oli laatoitettu, aloitettiin lattian vedeneristäminen. Alueelle siveltiin ensin tartuntapohjuste, jonka annettiin kuivua. Sen jälkeen nurkkiin ja putkien ympäryksiin asennettiin tiiviisti vedeneristyskankaat vedeneristysmassan avulla. Isäntä mittaili valmiiksi oikean kokoiset palat ja alkoi vasta sitten sotkea massan kanssa. Ensin kulmaan laitettiin vedeneristysmassaa, painettiin kangas massan päälle, tiivistettiin ja poistettiin kuplat lastalla sekä laitettiin lopuksi massaa vielä päälle. Kulmiin kangas asettui nätisti, kun työsti nauhaa jo valmiiksi pienelle taitokselle keskeltä ja asetti ensin toisen reunan kiinni ennenkuin laski toisen paikoilleen. Kulmissa, erityisesti ulkokulmissa ovenpielessä, vaadittiin näpertelyä, sillä vedeneristyskankaasta piti leikellä valmiin sabluunan mukaiset palat, jotta ne asettuivat kulmaan oikein. Kulmapalojen tekemiseen löytyy ohjeita netistä. Myös valmiita kulmapalasia vedeneristyskankaasta löytyy, mutta tässäkin voi säästää aika paljon rahaa, jos omasta takaa löytyy sakset ja vähän viitseliäisyyttä. Lattiakaivolle hankimme kuitenkin kaksi valmista vedeneristyslaippaa, jotka asennettiin ristikkäin toisiinsa nähden. Loppuun lattiaan vedeneristysmassa levitettiin telalla. Vedeneristysmassalla käsittely toistettiin vielä ensimmäisen kerroksen kuivuttua, ja sillä saavutettiin koepalan mukaan riittävä kerrospaksuus.

Meille tuli vessan lattiaan vaaleanharmaata (ihanan edullista) 10x10 -laattaa. Lattian laatoitus aloitettiin lattiakaivon kohdalta asentamalla ensin lattiakaivoon ritilä ja sovittamalla laattajako siihen. Lattian olisi voinut tehdä kokonaan ensin ja palata sitten asentamaan puuttuva seinän alin rivi, mutta isäntä päätti tehdä ne samanaikaisesti työn edetessä. Alimmat seinälaatat kiinnitettiin teipillä seinissä jo kiinni oleviin laattoihin.

Wc:n saumaushommat päästiin nyt vihdoin aloittamaan eilen, kun tässä välissä on tehty kaikkea muuta. Valitsimme Fesconilta kaikista valkoisimman saumalaastin kiiltävien valkoisten laattojen pariksi. Yllätyin, miten nopeaa hommaa saumaaminen lopulta oli, sillä tein itse talolla eilen maalaushommia, ja ajattelin että käyn jossain vaiheessa nappaamassa työvaihekuvia, kun isäntä saumaa seiniä. Pari tuntia hujahti vauhdilla ja seinät olivatkin jo saumattu kun pysähdyin ottamaan kuvia. Saumaus kuitenkin pähkinänkuoressa tapahtui niin, että saumausaine levitettiin saumaan nähden vinottain kumilastalla niin, että saumarako täyttyi. Noin puolisen tuntia meni, että saumoista ei enää tarttunut sormeen laastia, ja pesu voitiin aloittaa sienellä pyörivin liikkein. Pesuvettä piti vaihtaa useasti, ja viimeinen pesu tehtiin laattojen suuntaisesti pyyhkien. Pesun jälkeen saumat kostutettiin vielä sumutepullolla, ja niitä tarvinnee edelleen parin vuorokauden ajan pitää hiukan kosteana, kun talolla vallitsee niin trooppinen ilmasto.

Kuraeteinen on ollut yksi DIY-projekteistamme tässä talossa. Koin, että valmiit kurasyöpöt olivat liian kalliita, ja niiden kanssa olisi pitänyt päättää laittaako syöpön suoraan oven eteen vai tekeekö sille syvennyksen oven viereen. Itse halusin, että heti oven edessä on alue, johon voi astua kuraisilla kengillä, mutta myös että oven vieressä olisi suihkunurkkaus. En oikeastaan olisi ennen lasten saamista edes kaivannut kuraeteistä, mutta nyt jo useamman kerran kerrostaloasunnon suihkussa lapsen kuravaatteita suihkutelleena koen kuraeteisen ehdottoman tärkeäksi. Päätimme tehdä itse "kura-alueen", eli pienen syvennyksen, jossa on hiekanerotuskaivo sekä käsisuihku. Syvennykseen tulee kuramatto, josta menee läpi pienet hiekka ja pikkukivet.

Täältä voi katsoa, miltä kuraeteisen muotti näytti lattiavalun aikoihin. Varmistimme siis, että betonivalu jää syvennyksen kohdalla muuta lattiaa alemmas. Betoni ei valussa päässyt ihan kokonaan valumaan muotin alle, ja lattialämmitysputket ja raudoitukset olivat pitkään vielä näkyvissä syvennyksen kohdalla. Ennen tiiveysmittausta syvennys valettiin tasaiseksi ja lattialämmitysputket piiloon, mutta nyt piti vielä tehdä siihen päälle kaadot. Syvennykselle valettiin vielä pienet reunatkin ulkoseinän puolelle, jotta oven eteen saadaan asennettua rivi kaakelia. Toisesta reunasta syvennystä hiukan pienennettiin oviaukon kanssa samaan kohtaan. Kaatojen tekemisessä isännällä oli mukana mallipala kuramatosta, jotta syvennyksestä tulee juuri oikean korkuinen.

Muotit valmiina reunojen valamista varten. Vasemmalla alakulmassa näkyy kuramaton mallipaloja

Reunat valettu ja kaatojen teko kesken

Kuraeteisen seinät päätettiin tehdä osittain harkoilla ja osittain märkätilalevyllä. Syvennystä ei tehty kokonaan harkoista, koska se olisi vienyt niin paljon tilaa. Märkätilalevystä tehty ulkoseinän puolella oleva seinämä piti rakentaa tuuletusraolla, koska ulkoseinässä on höyrynsulkumuovin sisäpuolella villaa ja kipsilevyä, eivätkä ne saa jäädä kahden muovikalvon väliin. Seinään asennettiin siksi märkätilalevyistä ikäänkuin koolaukset taakse. Kurasyvennyksen takaseinän märkätilalevy voitiin kiinnittää suoraan seinään, sillä sen takana on tavallinen väliseinä, jossa ei ole höyrynsulkua. Märkätilalevyjen saumat tiivistettiin polymeerimassalla ja harkkoseinä tasoitettiin märkätilatasoitteella ennen vedeneristystöiden aloittamista. Alunperin en ollut ymmärtänyt, että kura-alueen suihkunurkkauksesta tulisi noin kapea kuin miltä se nyt näyttää. Olin myös käsittänyt, että harkkoseinän sijainnin ja siten kurasyvennyksen leveyden voi päättää vielä tässä vaiheessa, mutta kaatojen vuoksi seinää ei pystynytkään siirtämään enää. Ajanee syvennys kuitenkin asiansa kuravaatteiden suihkuttelunurkkauksena.

Ennen kodinhoitohuoneen lattian vedeneristystä myös siellä täytettiin nurkat polymeerimassalla. Kulmassa olevan radonputken ympärille rakennettiin märkätilalevystä pieni seinämä, jotta laattojen ylösnosto saadaan tehtyä myös siinä kohden. Sitten lattiaan levitettiin tartuntapohjuste, laitettiin vahvikekankaat ja lopuksi kaikkiaan kolme vedeneristyskerrosta, sillä koepalan mukaan kahden kerroksen jälkeen kalvon paksuus oli juuri raja-arvoinen, eikä haluttu tehdä minimin mukaista.

Koepala otettu 

Kodinhoitohuoneen lattiaan valittiin 30x30 tummanharmaa porcellanato-laatta, joka on mukavan karkea ja hiukan kimalteleva pinnaltaan. Laatoitus aloitettiin kuraeteisestä, koska oli helpointa aloittaa syvennyksen reunoilta täysillä laatoilla, jotka määrittelevät laattalinjat koko huoneeseen. Syvennyksen reunoille leikattiin ensin noin 2cm laattasiivut pystyyn, ja niiden päälle kokonaiset laatat suoriin linjoihin laserin avulla. Erityisesti ihailin isännän työnjälkeä kaivon ja putken kiertävissä laatoissa, tarkasti on saatu leikattua. Laatat ovat työn jäljiltä melko likaisen näköisiä, ja saumaamisen jälkeen varmaan vielä enemmän, mutta silti tykkään lattiasta kovasti.

Lattian jälkeen tehtiin jälkikäteen vielä ylösnostot seinille. Seinillenosto ja kuraeteinen laatoitettiin samalla laatalla kuin muu lattia, mutta 15x15 -kokoisena. Kuranurkkauksen laatoittaminen oli työlästä ja hidasta, koska sen päällisosiin piti tehdä niin paljon leikattuja paloja. Laatoitus päätettiin aloittaa ulkonurkasta täydellä laatalla, ja siitä johtuen laattajaot eivät menneet aivan tasan. Tämän ei annettu haitata, koska syvennyksen laatoitus menee kuitenkin kuramaton alle piiloon, ja harkkoseinän toiselle puolelle tulee heti kaapistot. Mielestäni lopputulos on oikein hieno. Kuramatto sopii erinomaisesti syvennykseen, ja tulee juuri muun lattian tasalle. Toivottavasti mattoa on vielä tilattavissa, kun mallipalat on hankittu jo yli vuosi sitten..

Näiden laatoitushommien jälkeen on siirrytty pesuhuoneen ja saunan puolelle. Niistä voisin kertoa erikseen, kunhan työt etenevät laatoitukseen asti. Vessan ja kodinhoitohuoneen lattioiden saumaus on myös vielä tekemättä. Muualla talossa työt ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin, kun asentajaystävämme oli meillä hommissa parin viikon ajan. Palaan mahdollisimman pian kertomaan niistä edistysaskeleista!

Poimintoja Porin asuntomessuilta

Lähdettiin tänäkin vuonna käymään asuntomessuilla, vaikka talo alkaa olla niin loppusuoralla, että miltei kaikki valinnat ja ostokset on jo lyöty lukkoon. Vähän jopa jännitti, tuleeko messuista vain paha mieli, kun näkee toinen toistaan hienompia ideoita, joita ei itse enää ehdi ottamaan käyttöön. Osittain pelkoni kävikin toteen, nimittäin messut saivat minut harmittelemaan, ettei meille tullut yhtään hienoa moniväristä struktuuriseinää tai todella näyttävää ja värikästä tapettiseinää. Tapettivalinnoissa oma uskallus ei riittänyt ottamaan jotakin todella näyttävää tapettia, ja maalaustaidot tai teettämistä ajatellen budjetti eivät venyneet spektaakkelimaiseen Tunto Hieno -seinään. Sellaisia oli useammassakin asuntomessukodissa.

Sauna on meillä vielä kokonaan suunnittelematta, joten siihen saimme vahvistusta messuilta. Meidän molempien silmiä miellytti lämpöhaavasta tehdyt saunat, joten se varmaankin valitaan meillekin. Haluaisimme melko leveää ja suorareunaista paneelia, mutta budjetti on tosin hyvin rajallinen. Haluaisimme myös, että alalaude jatkuu ylälauteiden alapuolella seinään asti yhtenäisenä, jotta lapsilla on hyvin tilaa istuskella alalauteella, ja tarvittaessa vaikka lasten kylpyammeet mahtuvat lauteen alle. Suosikkimme oli muun muassa alla ensimmäisessä kuvassa oleva Kastelli-talon sauna.

Vertailimme myös verhovalintoja niissä muutamassa talossa, joissa oli korkea olohuone kuten meidän talossamme. Olemme jossain vaiheessa suunnitelleet, että olohuoneeseen laitettaisiin lamellikaihtimet, mutta niiden hankinta on jätetty suosiolla myöhemmäksi. Varsinkin, kun ne ilmeisesti maksaisivat olohuoneeseemme ainakin 1000€. Yhdessä kohteessa lamellikaihtimista tulikin hiukan vankilamainen olo, aivan kuin ulko- ja sisätilojen välissä olisi kalterit. Toisessa kohteessa oli paljon eleettömämmät, kauniit kaihtimet jokaisessa ikkunassa. Näiden malli jäi minulle epäselväksi, ja mietin ovatko ne sähkökäyttöiset, eli saako niitä meille enää järkevästi asennettuakaan. Kolmannessa kohteessa oli päädytty laittamaan verhotanko ja verhot vain alimpiin ikkunoihin. Tämä oli mielestäni vaihtoehdoista huonoin, eikä tee kunniaa korkealle tilalle vaan pikemminkin vähättelee sitä. Samassa olohuoneessa oli hiukan ristiriitaisesti kuitenkin käytetty koko tilan korkeutta akustiikkateoksen ripustamisessa.

Tästä en saanut selvää, mikä tuon alemman ikkunan alaosassa oleva valkoinen osio on?
Ihmettelin myös, miksi viereisen seinän ikkunoiden pitää olla niin eri korkuiset kuin isot ikkunat

Messujen parasta antia olivat mielestäni isot olohuonetilat kauniilla maisemilla, luksusmakuuhuoneet muhkeilla sisustuksilla sekä isot walk in -vaatehuoneet. Laattavalinnoissa ja kodinhoitohuoneissa oli mielestäni käytetty aikaisempaa vuotta enemmän beigen ja vaaleanharmaan sävyjä, tai ainakin ne jäivät mieleeni kauniina valintoina. Melkein alkoi pelottamaan, osaanko olla tyytyväinen omiin, hyvin erilaisiin laatta- ja ovivalintoihin nämä kohteet nähtyäni. Pari vuotta sitten erittäin suosittu kattoupotustrendi oli mennyt ohitse, en nimittäin muista nähneeni yhtään ainutta sellaista näiden asuntomessujen makuuhuoneissa. Meitä ei kuitenkaan haittaa, vaikka meidän oma kattoupotus olisikin jo ihan "out" :)

Ihastuin noihin harmaisiin yläkaappeihin. Voi kun tällaisia olisi nähnyt aikaisemmilla messuilla,
niin olisi saattanut valita oman kodinhoitohuoneen ovet toisin.

Upea sisäikkuna ja sen kautta jokimaisemat

Tällaisen maiseman omaavassa olohuone-ruokailutilassa viihtyisi hyvin

Tummat seinät ja asenteikas tapetti tekevät ihanan tunnelman, vaaleat verhot raikastavat tilaa

Tämä bling bling -epoksi oli aivan ihana! Autotallin lattialle en ehkä sellaista hukkaisi,
mutta jonkinlaisessa viihdehuoneessa se toimisi erinomaisesti.

Portaiden alle rakennettu piilopaikka/löhösoppi lapsille, ihana idea! <3

En ole varma, onko tämä lattia mielestäni ihana vai kamala. Seinän tapettikaistale on häiritsevän eri sävyinen kuin muu seinä ja kaikki värit huoneessa ovat turhan erilaisia. Lasten luulisi kuitenkin viihtyvän :)

Tämä makuuhuoneen kokolattiamatto on ihanaa luksusta,
ja vaatehuone näyttäisi peilin ansiosta jatkuvan loputtomiin. Upea lopputulos.

Tämän taitelijan (Noora Svärd) teoksia oli monessa kohteessa,
tykkäsin niiden hempeydestä ja kullan kimalluksesta

Asuntoja katsellessa tulee väkisinkin verrattua niiden toteutusta omaan taloon ja omiin mieltymyksiin. Äitini on opettanut, että jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, olisi parempi olla vain hiljaa. En kuitenkaan voi olla kirjoittamatta myös niistä asioista, joita messuilla inhosin tai ihmettelin, koska sekin on omasta mielestäni kiinnostavaa luettavaa vaikkapa muiden blogeissa. Nehän ovat vain minun mielipiteitäni, ja tärkeintä on, että talon asukkaat ovat itse tyytyväisiä kotiinsa.

Ennen tätä kohdetta en ollut ottanut yhtään kuvaa, mutta tässä kohtaa oli pakko kaivaa kännykkä kuvaamista varten. Luulin astelleeni johonkin 70-luvulle, kun kuosit ja sävyt riitelivät niin pahasti keskenään, että pää meinasi räjähtää.

Kiireinen aikataulu asuntomessutalojen valmiiksi saamisessa on varmasti ollut vaikuttamassa siihen, että työnjälki ei aina ollut kovin siistiä. Eniten silmään pisti huono maalausjälki, kummalliset paneelijaot ja suttujäljet. Näitä olemme kovasti koittaneet välttää omassa kohteessa, ja isännän pedantin luonteen vuoksi on joskus tehtykin niin ekstratarkasti, että on vierähtänyt tovi jos toinenkin..

Tässä on tosissaan maalattu kiireellä..

Kuvassa näkyy huonosti, mutta paneelijaon paremmalla suunnittelulla
vasempaan reunaan ei olisi jäänyt koloa juuri listanjuureen.

Lyijykynän jäljet olisi ollut hyvä kumittaa pois. Samassa eteisessä toisessa kohtaa oli ilmeisesti yritettykin pyyhkiä kynänjälkiä, saaden sen vain leviämään isoksi mustaksi tahraksi.. Oli harmillista niin näkyvällä paikalla talon eteisessä.

Joitakin suunnitteluratkaisuja pidin erikoisina. Yhdessä kohteessa olohuoneessa oli korkeaa tilaa, joka oli avoin yläkerran aulaan. Olohuoneen ja yläkerran aulan väliin ei kuitenkaan ollut laitettu nykyään yleiseen tapaan lasikaidetta, vaan puolikorkea umpiseinä. Tällä ratkaisulla oli ehkä haluttu tehdä yläkerran aulasta eräänlainen lisähuone, mutta lopputuloksena aula oli mielestäni ankea ja seinä katkaisi näkymiä sekä valon pääsyä yläkertaan. Minusta tuntuisi myös ärsyttävältä kuulla alakerrasta meteliä ja keskustelua ilman, että pystyisin kuitenkaan näkemään, mitä siellä tapahtuu. Alla vertailun vuoksi toisesta kohteesta kuva, jossa näkyy kuinka lasikaiteet voivat tehdä suuren merkityksen yläkerran viihtyvyydelle. Ensimmäisen kuvan kohteessa oli myös merkillisessä paikassa sähköpistorasia. En ihan heti keksinyt, mihin sähköjä tuollaisella korkeudella keskellä seinää voisi tarvita. Esimerkiksi kaiuttimia varten luulisi sähköjen olevan alempana, lähempänä kuuntelukorkeutta. Pistorasian käyttöön tarvitaan myös aika korkeat tikkaat.

Seuraavat kuvat ovat kaikki samasta kohteesta, eikä ole tarkoitus lytätä mitään yksittäistä taloa, mutta ihmettelin kovasti kohteen keittiö- ja kodinhoitohuoneratkaisuja. Keittiössä välitila oli kasvatettu niin suureksi, että yläkaapit nousivat lähes ulottumattomalle korkeudelle. Meidän isäntä on 188cm pitkä, ja hänkin olisi ylettynyt ottamaan tavaraa vain alahyllyn etureunasta. Edessämme kävellyt lyhyempi nainen ylettyi juuri ja juuri avaamaan kaapit alareunastaan. Keittiössä oli muutenkin melko vähän säilytystilaa, kun saarekekin oli hyvin kummallinen. Neliömäisestä saarekkeesta näkyi kolme sivua, ja niistä kahdella sivulla oli vain keskellä yksi ovi ja muuten saarekkeen kyljet oli umpinaiset, jonkinlaista mikrosementtiä. Näyttäisi siis siltä, että saareke on pääsääntöisesti hukkaan heitettyä tilaa, ellei sen sisään ole sitten piilotettu vaikka arkkupakastinta..

Saman talon kodinhoitohuone oli niin pahasti teknisten laitteiden valtaama, ettei siitä saanut kodinhoitotilaa enää ollenkaan. Sähkökaappi, maalämpöpumppu ja ilmanvaihtokone olivat eri seinustoilla, ja ilmanvaihtokoneen alla oli jonkinlainen umpinainen kotelointi, eli takana ilmeisesti putkia. Jäljelle jäi vain oikeaan nurkkaan allaskaappi, jonka vieressä on pesukone ja kuivausrumpu päällekkäin. Vinkkinä siis muille rakentajille, että jos kodinhoitohuone ja tekninen tila joudutaan yhdistämään, kannattaa laitteiden ja putkistojen sijoittelu sekä mahtuminen varmistaa etukäteen. Alla kuva myös kyseisen talon pohjapiirrustuksesta, jossa näkyy, että laitteita ei alunperin oltu ajateltu sijoitettavan tuolla tavoin.

Tätä tilaa on vaikea kutsua kodinhoitohuoneeksi

Kodinhoitohuone pohjapiirrustuksissa Deko- ja rakennusmaailmalehdissä.
Toinen näyttäisi olevan itse tehty Sweet Home 3D-ohjelmalla.

Ja sitten lisää ihan vaan niitä mielipideasioita, mutta massiivinen talonumero, suuret kynnykset ja lamppujohtojen invaasio jäivät kyllä mieleen sellaisina "whaaaat?" -asioina.

Talonumero on melkein samankokoinen kuin meidän isäntä, jolla on vauva kantorepussa

Tätä vain ihmeteltiin, että millainen lattiamateriaali tuo lauta oikein on, kun se on vaatinut näin järkyttävän korkean kynnyksen, ja huoneiden välillä on suuri tasoero. Tässä talossa vanhus saisi äkkiä lonkkamurtuman.

En ole muutenkaan saanut kiinni tästä"musta roikkuva lampunjohto" -muotivillityksestä,
mutta tämä oli omaan silmääni jo aivan liikaa.

Messuille pitää antaa kehuja ruokajärjestelyistä, nimittäin ruokapuolella oli kerrankin buffet-linjasto, josta sai itse kerätä annoksensa. Linjasto oli monipuolinen ja ruoka oli todella hyvää perusruokaa. Aikaisemmilla messuilla olen inhonnut sitä soppakeittiömeininkiä, jossa tilataan kiintiöannos, jonka myssypäiset tyypit lappavat lautaselle.

Valitettavasti ottamistani kuvista en muista ulkoa, mistä kohteesta mikäkin kuva on, kun messut käytiin tällä kertaa paljon huolettomammin läpi kuin edellisinä vuosina. En edes avannut messukuvastoja messuilla ollessani, vaan vasta kotona muistoja virkistellessä. Mikäli joku todella kaipaa kohdetietoa jostakin kuvasta, voin koittaa kaivaa tiedon kuvastosta ja muistin perukoilta :) Menkäähän messuille, niistä on oikeasti hyötyä rakentamisen aikana!