Ulkotyöt jatkuvat terassilipoilla

Viimeisen viikon sisällä olemme saaneet tehtyä terassilipat pääosin valmiiksi, vaikka syksyn sateet ja hämäryys tekevät työstä koko ajan haastavampaa. Talon etupihan puoleisen lipan maalaamista ja vesikatteen asentamista varten tarvittiin aikamoinen telinearsenaali, sillä etupiha sijaitsee rinteessä ja haki-telineen lyhyt sivu ei riittänyt korkeuseron kattamiseen. Rinteen keskelle telineen kantavaa tolppaa ei voitu asentaa, jottei teline muksahtaisi kumoon kun sen päälle kiipeää. Lipan eteen siis käytettiin lähes kaikki vapaat telineiden osat, jotta päästiin maalaamaan otsalautaa, asentamaan ränniä ja aluslaudoituksia.

Isäntä ja appiukko kantoivat tiilet etupihan terassilipalle, ja isäntä sitten latoi ne vikkelästi paikoilleen. Lintuesteet ja lumiesteiden kiinnikkeet huomioitiin jo latomisvaiheessa. Katolla rälläkkä sauhusi, kun isäntä katkoi reunimmaisia tiiliä oikeaan mittaan. Lumiestetankomäärä jäi hieman vajaaksi, mutta lisää tuotiin pihaan yhden puhelinsoiton jälkeen. Sadexille pisteet asian hoidosta!

Kun vesikate oli asennettu ja otsalaudat maalattu pariin kertaan, asennettiin terassin lippaan ränni ja nyt myöhemmin myös syöksytorvi on laitettu paikoilleen. Rännin asennuksen jälkeen oli mukavampi asentaa katoksen aluslautoja juuri lipan reunan alapuolella, kun sadepisarat eivät valuneet niskaan.

Pian katoksenaluslautojen asennuksen aloituksen jälkeen huomattiin, että laudat tulevat loppumaan kesken. Tämä oli melkoinen pettymys, sillä luulin maalausurakan olevan jo ohitse. Soitin asiasta heti Kastellille, mutta en silloin saanut asiaan kannanottoa ja olemme odottaneet nyt jo yli viikon, että sieltä palattaisiin asiaan. Sillä välin takapihan puolen aluslaudoitukset odottavat tekemistään, eikä telineitä päästä purkamaan. Etupihan puolelle kuitenkin saatiin kaikki laudat vielä riittämään, joten telineet voitiin purkaa. Oli aivan mahtava tunne purkaa telineet siihen paikalle, mistä ne seuraavaksi nostetaan kuorma-auton kyytiin ja kuljetetaan pois meidän pihasta! Oli myös ihanaa nähdä etupihan puoli talosta valmiina (tai siis melkein valmiina, kun vielä lopullinen pääovi, ulkovalot, kuisti kaiteineen ja sokkelin pinnoitus puuttuvat).

Ränni odottaa ylösnousemusta

Katoksenaluslaudoitusta aloitettu

Lippa valmis, telineiden purkua vaille

Telineen osia aseteltu järjestykseen odottamaan poiskuljetusta keväällä. JES!

Valmis pohjoispuoli talosta, hämärä puskee jo päälle

Myös takapihan puolella terassilippa on saanut vesikatteen päälleen, ja otsalaudat on saatu maalattua. Nyt vain odotetaan, saadaanko aluslaudoitukset tehtyä vielä tämän syksyn aikana vai pitääkö telineiden seistä tuossa kevääseen asti. Parvekkeen kaiteen ja rallilaudoituksen tekeminen taitaa jäädä keväälle, vaikka kovasti toivoimme, että koko talo olisi tullut ulkoa valmiiksi ennen talvea.

Aluslautojen kohtaloa odotellessa isäntä on appiukon kanssa tehnyt ikkunasmyygejä. Muutaman ikkunan yläreunan panelointi oli vielä sahaamatta oikeaan mittaan. Smyygien tekemisessä on ollut edelleen sama kaava: 1) mittaaminen ja oikean kokoisten palojen sahaaminen 2) jokaisen laudan reunojen maalaaminen sisätiloissa kahteen kertaan ja 3) paikoilleen asentaminen. Välillä työtä on tehty jo todella hämärässä otsalampun turvin. Nyt on enää jäljellä takapihan puolen kuuteen ikkunaan valmiiksi maalatut smyygit, jotka pitää asentaa. Siistiä työtä ovat kyllä tehneet, kuten näkyy kuvasta.

Olohuoneen ikkunoiden panelointi tehty ikkunoiden ylitse ja sahataan nyt oikeaan mittaan

Minä aikani kuluksi siivoilin jo kamalaan kuntoon menneen harrastetilan. Siellä pitäisi ensimmäisinä sisätöinä päästä tekemään maalämpöpumpun nurkkaus pinnoiltaan valmiiksi, jotta saadaan talvella taloon halvempaa lämpöä. Jokohan me ensi viikolla siirtyisimme ulkotöistä sisätiloihin...

 

Syyskuussa talon työtunnit kääntyivät taas nousuun, ja kasaan kertyi 361h kaikilta tekijöiltä yhteensä. Anoppi oli raksalla nyppimässä multakasastamme rikkaruohot, ja nyt kasa on taas käyttökelpoinen - mikä helpotus!

Ensimmäinen lähes valmis ulkoseinä

Meillä on takana melko tehokas viikonloppu, kun naulapyssy tulikin yllättävän nopeasti takaisin huollosta. Isäntä pääsi isänsä kanssa työstämään harrastetilan päädyn vuorausta eteenpäin, saaden sen tehtyä ylös asti.

Jotta telineet saataisiin purettua harrastetilan päädystä, piti pääty tehdä kokonaan valmiiksi myös maalausten ja räystäiden osalta. Räystäsmallin valinta tehtiin jo talopakettia tilatessa. Räystästermit vaan tuntuvat olevan rakennusalalla nykyään hiukan sekaisin. Perinteisesti on puhuttu jaottelusta avoräystäisiin ja umpiräystäisiin:

Alkuperäinen kuva pohri.fi, lainattu täältä

Avoräystäs (kuva: Kastelli)

Tuossa jaottelussa avoräystäällä on tarkoitettu mallia, jossa räystäslipan ja talon seinän väliin jäävää tilaa ei ole suljettu, jolloin katteen aluslaudat ovat näkyvissä (kuva oikealla).

Umpiräystäällä on tarkoitettu mallia, jossa näkymä räystäslipan alle on estetty laudoituksella. Perinteisesti tämä laudoitus on kulkenut vaakasuorassa linjassa räystäslipalta seinään saakka, muodostaen kotelon. Käsitteet menevät nykyään kuitenkin sekaisin, kun on alettu tekemään umpeen laudoitettuja räystäitä, jotka ovat alapinnaltaan vesikaton suuntaisia, eli periaatteeltaan avoräystään mallisia. Kutsutaanko näitä siis umpiräystäiksi vai avoräystäiksi?

Olen lukenut monista blogeista, että kunnan suunnitteluohje kieltää umpiräystäät. Oman alueemme suunnitteluohjeessa luki myös hyvin selkeästi, että kaikkien rakennusten katoissa on oltava avoräystäät. Tarkistimme asian kunnasta taloa suunnitellessamme, ja tämä suunnitteluohje ei tarkoittanut sitä, etteikö räystästä saisi laudoittaa umpeen, vaan ainoastaan sitä että perinteisen mallista kotelointia ei saa tehdä.

Ylöjärven kunnan määritelmän mukaan meille siis olisi tulossa avoräystäät. Silti rakennusblogeissa puhutaan umpiräystäistä, kun tehdään alla olevan kuvan kaltaisia räystäitä. Kuva on talomme rakennekuvista (Kastelli). Umpiräystäiden perinteinen haitta on se, että räystäslipan alle ei ole näköyhteyttä ja siksi myös sen kunnon tarkkailu on haastavampaa. Räystään voidaan ajatella olevan myös huonompi vaihtoehto katon tuuletuksen kannalta, ja laudoituksen rakentaminen on jonkin verran työläämpää ja kalliimpaa (tosin avoräystäiden maalaaminen on paljon hankalampaa). Hyvinä puolina on se, että linnut eivät pääse tekemään pesäänsä räystäslipan alle ja omasta mielestämme ulkonäkö on myös siisti ja huoliteltu. Itse en tosin olisi ollenkaan vastustanut avoräystäitä, mutta isäntä piti tästä vaihtoehdosta enemmän. Summa summarum, meille on tulossa avoräystään malliset umpiräystäät (?)

Kuva: Kastelli

Otsalaudat eli katon reunoilla olevat tummanharmaat laudat oli meille asennettu jo alkuvaiheessa asentajien toimesta. Niissä oli siksi vain pohjamaalikerros, ja nyt niihin piti maalata kaksi pintamaalikerrosta. Koko katon ulkonäkö parani heti huomattavasti, kun otsalautojen väri syveni. Samalla maalailin räystäslipan alla olevien puiden pinnat tummanharmaaksi, jotta niiden päälle asennettavien lautojen välistä ei pilkottaisi vaaleaa puuta. Samalla kun itse maalailin, isäntä siirtyi talon pohjoissivulle jatkamaan ulkoverhousta.

Maalikerrosten kuivumista odotellessa oli sopiva aika aloittaa vaaleanharmaan seinän maalaaminen, vaikka hiukan hirvittikin että sotkee viimeisen pintamaalikerroksen tummanharmailla pilkuilla maalatessaan otsalautoja myöhemmin toiseen kertaan. Olimme yllättyneitä, kuinka hyvin naulankannat menivät piiloon maalikerroksen alle. Maalaussäätä riitti vain aamupäivälle, sillä iltapäivällä aurinko alkoi porottamaan suoraan seinään. Suorassa auringonpaisteessa maalaaminen voi saada maalin kuplimaan ja jäämään laikukkaaksi. Noin puolet seinästä tuli maalattua, ja sitä jatketaan siis myöhemmin.

Ulkomaalauksista siirryin sisätiloihin maalaamaan lisää räystäänaluslautoja. Lautoja vaan riittää ja riittää, joten talossa pyörii aina maalauspaja. Käsi on jo kertaalleen turvonnut peukalon ja etusormen juuresta ahkeran maalaamisen seurauksena. Tässä on valmiita räystäänaluslautoja kuivumassa ja odottamassa ulos siirtämistä. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että räystäänaluslaudat maalataan sisätiloissa ensin kahteen kertaan ja vain paikkamaalataan naulankannat lautojen ollessa paikoillaan. Tämä vähentää merkittävästi sitä kurjaa ylöspäin maalaamista ja tummien läiskien lentämistä valmiiksi maalattuun vaaleampaan julkisivuun.

Sunnuntaina sitten isäntä sai isänsä kanssa harrastetilan päädyn räystään askarreltua. Työ oli tarkkaa, jotta kaikkien lautojen väliin jäi riittävät tuuletusraot. Ritsilanka auttaa aina kun pitää työstää pitkiä suoria linjoja. Luukku yläpohjaan tuli myös tehtyä ja asennettua saranoilleen. Olisin tietysti näin jälkiviisaana toivonut, että luukku tulisi suoraan päädyn keskelle, mutta sen sijoittelun ratkaisi enemmän sen käyttötarkoitus ja kulun helppous. Onneksi isäntä teki tarkkaa työtä, eikä luukkua varmasti enää edes huomaa kunhan se on maalattu. Ensi viikolla minun pitää siis töpötellä naulankannat räystäänaluslaudoista tummaksi, maalata seinän alaosa sekä luukku, ja sitten on pääty valmis! Ihanaa nähdä välillä valmista pintaa, vaikka kokonaisuudessa tämä onkin vasta pieni osa :)